sori.
tuijotan aamulla ensimmäisenä herätessäni Ollilta tullutta viestiä.
ei se vittu oikeesti voinu sanoa pelkästään sori. ulosanti on nyt kyllä aika vitun surkeeta. mietin itsekseni. en vastaa viestiin mitään. heitän puhelimeni parisängyn toiselle tyhjälle puoliskolle. siihen missä Ollin piti olla. makaan selälläni tuijottamassa kattoa.
hetken kuluttua kuulen isän keittiössä. arvelen hänen valmistelevan aamupalaa joten kiskon lattialta eilisen vaatteet päälleni ja kävelen huoneen poikki ovelle.
kuten arvelin, siinä isä asettelee kahden henget aamiaista valmiiksi.
minä (Aleksi): voinko auttaa jotenki? tarjoudun auttamaan isää.
isä: huomenta! no jos haluut niin kahvipannulle vois laittaa pannunalusen pöydälle valmiiks ja sit myös tuoremehuja on pari eri tölkkiä jääkaapissa niin ne vois nostaa myös pöydälle.
isä antaakin minulle heti pienen tehtävän.
kun kattauksemme on valmis, istumme vastakkain pöytään ja isä alkaa heti kertomaan päivän suunnitelmaansa innoissaan.
isä: oliks sulla kiire vielä takasin kotiin? selvitin eilen illalla vielä että kahen tunnin ajomatkan päässä tästä meiltä olis musiikki museo. sielä on muunmuassa vanhojen kuuluisten artistien soittimia ja paljon erilaisia levyjä. en ees muista mitä kaikkea mutta aattelin että voitais käydä tänään sielä jos vaan suinkin haluut. isä hymyilee ylpeänä ideastaan. minäkään en voi olla hymyilemättä idealle
minä (Aleksi): no todellakin haluun! oikeasti hymyni leviää varmaan korviin asti.
isä: no näin mä arvelin. hän nauraa.
isä: mietin myös että kun se on niin kaukana että matkoihin menis yhteensä neljä tuntia ja se aukeaa vasta 14.00 ja sieläkin meillä varmasti menee useampi tunti niin että jäätäis sen jälkeen yöks siihen aika lähelle hotelliin. voisin siitä viedä sut sit huomenna suoraan juna-asemalle kun tytöt tulee tänään myös kotiin. hän viittaa kihlattuunsa ja hänen lapseensa.
mietin nopeasti ettei minulla ole mitään sovittuna tälle illalle tai huomiselle.
minä (Aleksi): joo. öö joo siis sopii! ilmotan vaan Ollille että tuunkin vasta huomenna mut ei mulla oo mitään menoa. yllätyn vähän isän ehdotuksesta, mutta positiivisesti.
isä: mahtavaa, jos mä meen tästä tietokoneella varaamaan sen huoneen niin pystytkö keräämään nää aamupala tarvikkeet pois? isä kysyy sillä olemme aivan pian syöneet ja juoneet kahvimme loppuun.
minä (Aleksi): joo tottakai. vastaan ja tartun samalla kahvikuppini korvasta kiinni juodakseni pohjat kahvista loppuun.
maitopurkin korkki kiinni, voipaketin kansi, juustohöylä tiskikoneeseen, näppärästi tavarat löytävät omille paikoilleen.
tyhjä leipäpussi roskiin. avaan roskiksen kaapin ja huomasin samalla valkoisia muovipusseja. varmaan tarkotettu oikeesti roskapusseiks mutta siitähän saa ihan hyvän kassin t-paidalle,laturille ja hammasharjalleni. juuri kun repäisin pussin irti rullasta, isäkin saapui keittiöön.
isä: hotelli varattu! ostin samalla ne museoliputkin valmiiks. näytti siltä että maanantaisin ei yleensä pitäis olla kovaa ruuhkaakaan sielä. toivotaan että näin loma aikaankin olis rauhallista.
isä kertoo hymyillen lievästi.
hymyilen vastauksena ja lähden kohti huonetta muovipussini kanssa. käännyn vielä ennen ovea takaisin keittiön suuntaan.
minä (Aleksi): ainii, monelta lähetään? kysyn isältä samalla kun vilkaisen puhelimeni kelloa. 11.00.
isä: no aattelin että joskus tunnin päästä suunnillee? ei meillä oikeeastaan mitään aikataulua oo. 14.00 se museo aukeaa ja 20.00 menee kiinni.
minä (aleksi): joo sopii mulle. sovimme lähtö ajankohdan.
sopivasti kerkeän pitämään puhelin taukoa tunnin verran. ekana Ollill viesti että tuunkin vasta huomenna.
"iskä olikin suunnitellu päivälle vielä aika paljon tekemistä niin tuun vasta huomenna kotiin"
tää on varmaan ihan hyvä, mietin kun luen viestin vielä kerran ennen lähettämistä.
ei kulu kovinkaan kauaa kun Olli jo vastaa. ihme että se on hereillä, mietin.
"aa"
suuttukohan se entistä enemmän. eikai se voinu. mitä ihmettä oikeesti miks se käyttäytyy noin. tujotan viestiä hölmistyneenä. päätän olla vastaamatta enää mitään. ehkä mä kysyn illalla voitasko soitella Ollin kanssa tai jotain. suunnittelen.
klikkaan puhelimestani netflixin auki. minulla on kirjattuna siihen Ollin tunnukset joten toivon että hän ei aijo juuri nyt katsoa netflixiä kotonaan. jatkan parin jakson verran animaatio sarjaa. väsymys meinaa jälleen iskeä. eiköhän se lähde pois kunhan pääsemme isän kanssa lähtemään kohti museota.
sanoja: 610
YOU ARE READING
Viimeiset tähdet taivaalla
Fanfiction"jos sä nyt lähet älä tuu enää takas!" "muru, mennäänkö kattomaan tähtiä tänään?" "sun syli on lämmin" Kaksi herkkää teinipoikaa tapaa kotibileissä ja sieltä heidän matkansa jatkuu kahdestaan pitkälle yöhön. Kliseisestä alusta lähtee monikäänteinen...
