Joonas
Jokaisen kuuluisi olla oman elämänsä päähenkilö. Keskittyä itseensä, omiin tavoitteisiinsa, oman tulevaisuutensa rakentamiseen. Muiden ihmisten ympärillä, pitäisi olla vain satunnaisia sivuhenkilöitä, jotka täydentävät oman päähenkilön roolia. Tämä hypoteesi toimii, kunnes ihminen sattuu rakastumaan. Yhtäkkiä oma pikku päähenkilön kupla puhkeaa ja rooli luovutetaan satunnaiselle sivuhenkilölle. Minun elämäni päähenkilön roolia näyttelee tällä hetkellä Niko Vilhelm Moilanen.
---
"Noniin, onko kaikki tavaroita myöten mukana? Mä en ala puolessa välissä matkaa tekemään u-käännöstä, koska Joonas unohti päiväkirjan kotiin", Tommi huikkasi valattuaan tuttuun tapaansa autosta kuljettajan paikan.
"Joo kaikki mukana. Eikä tästä pitäis olla, kun tunnin matka määrähänpäähän, ellei eksytä", Olli vastasi hiukan naurahtaen yrittäessään saada epätoivoisesti vanhaa gps-laitettaan hengittämään.
"Kyseenalaistatko sä mun loistavia ajotaitoja?" Tommi kysyi muka loukkaantuneena.
"Enemmän mä olen huolissaan Joonaksen päiväkirjasta ja tämän pahuksen gps-laitteen...päälle meni!" Olli huudahti voitonriemuisena saatuaan museotavaransa viimein toimimaan. Se oli taistellut kyseisen vekottimen kanssa koko aamun, vaikka kiistämättä olisi helpompaa käyttää puhelimen karttaa. Olli tahtoi olla niin itsepäinen, että kun se jotain päätti, se seisoi asian takana viimeiseen hengenvetoon asti...
"Noniin romu kasassa ja kaikki mukana", Tommi totesi ja käänsi avaimia virtalukossa.
"Kuule Tommi: Joonaksen päiväkirjasta en tiedä, mutta tää äijä itse on kyllä henkisesti jossain ihan muualla", Niko huikkasi vierestäni taimmaiselta penkiltä. Hätkähdin takaisin maanpinnalle kuultuani nimeni mainittavan ja tuntiessani Nikon käden polttavan kosketuksen olkapäälläni. Naurahdin pikaisesti muiden naurun mukana ja asetin poskeni jälleen jäistä ikkunaa vasten. Edes ikkunan tuoma kylmyys ei poistanut Nikon käden aiheuttamaa polttomerkkausta olkapäässäni...
---
"Ollaanko pari?" Heräsin horroksestani jälleen Nikon sointuvaan ääneen. Tällä kertaa polttomerkkaus kohdistui kylkeen kyynärpään johdosta.
"Täh?" Esitin vastakysymyksen erittäin hämmentyneenä. Olin selvästi torkahtanut hetkellisesti ja täysin ulapalla autossa käynnissä olevasta keskustelusta.
"Niin, että jaetaanko huone siellä mökillä? Huoneita on 3 ja majottujia 6. Ei ne Ollin isovanhemmat kuitenkaan mitään kroisoksia ole", Niko vastasi saatuaan naurunsa tyrehtymään.
"Aaa joo, jaetaan vaan", vastasin pienen ujon hymyn kera, vaikka sisäisesti hypin innostuksesta. Rukouksiini oli vastattu-viikonloppu Nikon kanssa yhteisessä huoneessa. Painoin poskeni tutuksi tullutta ikkunaa vasten ja yritin kätkeä yli-innokkaan hymyni toppatakin hihaan. Päähenkilön rooli saattaisi kuulua Nikolle vielä tämän viikonlopun...
***
Sanoja: 336
Huhhuh eka osa ja eka kirja ulkona. En oo kirjottanu piiitkään aikaan, joten taidot saattaa olla vähän ruosteessa, mutta ehkä tämä tästä taas alkukankeuden jälkeen lähtee sujumaan✨️📚
