Joonas
"Niko?" Kysyin varovaisesti huoneemme ovella tuolta peittohirviöltä, joka tärisi oletettavasti itkun voimasta. Sattui sydämeen katsoa tuota näkyä ja vielä enemmän sattui tieto siitä, että minä olin omilla valinnoillani ja teoillani aiheuttanut tuon.
"Niko anteeks", kuiskasin päästyäni lähemmäs peittohirviötä ja silitin hellästi tuon korkeinta kohtaa, oletettavasti tuon vasenta kättä. Itku tuntui vain voimistuvan läsnäolostani. En tiedä, pitäisikö se tulkita hyvänä vai huonona eleenä. Halusin vain kaapata Nikon syleilyyni ja kertoa, että kaikki on hyvin. Tässä kohtaa se ei vain tuntunut millään tavalla luonnolliselta tai edes hyväksyttävältä.
"Mikset sä oo Joelin luona?" Kuului itkunsekainen kysymys peiton alta. Kysymys sai sydämessäni vallitsevan kivun yltymään entistä enemmän. Joel oli viimeinen ihminen, jonka luona halusin juuri nyt olla. Halusin Nikon. Ja halusin myös, että tuo peittohirviö saisi asian tajuntaansa minun lisäkseni. Minun tajunnastani se ei varsinaisesti missään kohtaa kadonnutkaan...
"Mun ja Joelin välillä ei ole yhtään mitään. Tää kaikki on yhtä isoo väärinkäsitystä. Mä yritin vain tehdä sut mustasukkaiseksi", puhelin mahdollisimman neutraalilla äänensävyllä ja silitin edelleen tuon oletettavaa vasenta käsivartta. En tosin ollut varma, rauhoittiko kosketukseni Nikoa vai, pahensiko se vain asiaa. En ottanut tuon kehonkielestä selvää...
"Onneks olkoon onnistuit", Niko mutisi edelleen tärisevän peiton alta. Olisin halunnut päästä käsiksi Nikon kasvoihin ja pyyhkiä tuon kyyneleet. Kaapata tuon suloisen mytyn syliini kunnolla, mutta tiesin, ettei se tässä tilanteessa auttaisi.
"Voi rakas", huokaisin ja tunsin kyynelten täyttävän minunkin silmäni. Yritin kuitenkin parhaani mukaan estää niitä valumasta. En halunnut Nikon luulevan, että hain häneltä sääliä kyyneleilläni. Niko oli tässä se, johon sattui.
"Miks sun piti panna sitä? Miks sä suostuit sen saunakaveriks, vaikka tiesit tasan tarkkaan, että satutat mua?" Niko jatkoi kyselyä ja täysin ennalta-arvaamattomasti nousi suojakuorensa alta. Tuo tapitti minua nyt itkusta punaisilla silmillään. Tuon katse oli vaativa. Huokaisin syvään.
"Mä en suostunut sen saunakaveriksi, jotta voisin satuttaa sua. Mä onnistuin ilmeisesti lähentelyssäni turhankin hyvin, jonka takia Joelilla syttyi tunteita mua kohtaan. En mä enää siinä kohtaa voinut kieltäytyä sen ehdotuksesta. Ja, jos tarkkoja ollaan ei me edes pantu edellisellä saunareissulla, me vaan..." aloitin säälittävän selittelyni.
"Älä kerro mulle, mitä te teitte!" Niko kuitenkin huudahti kesken lauseeni saaden minut säpsähtämään.
"Joka tapauksessa se, mitä tapahtu oli virhe. Mä oon ilonen, että Tommi keskeytti meidät", mutisin vielä jatkoa selitykselleni, vaikka en tiennyt pelastaisiko se enää mitään.
"Mä olisin halunnut olla sun ensimmäinen mies-kokemus", Niko kuiskasi hädin tuskin kuultavasti pienen hiljaisuuden jälkeen. Sydämeni jätti lyönnin välistä ja nostin katseeni lakanasta Nikon silmiin, joiden itkeminen oli jo lakannut.
"Sä saat olla. Ei me ehditty mennä Joelin kanssa niin pitkälle", vastasin yhtä hiljaisella äänensävyllä. Aivan kuin olisimme varmistaneet, etteivät ystävämme alakerrassa kuule keskustelua.
"Olisin myös halunnut olla sun ensimmäinen mies-suudelma", Niko kuiskasi ja laski katseensa ikään kuin alakuloisesti lakananpintaan.
"Sä saat olla ensimmäinen, jota kohtaan mulla on näin suuria tunteita. Meillä tais jäädä jotain aiemmin kesken", kuiskasin ja nostin Nikon leuasta takaisin samalle tasolle kasvojeni kanssa.
Sydän hakkasi rinnasta ulos. Kädet hikosivat. Olin lakannut hengittämästä. Kunnes vihdoin suljin silmäni sekä välimatkan huuliemme välillä. Vihdoin.
***
Sanoja: 488
Se, kuka arvaa, mitä ens luvussa tapahtuu saa keksin🍪
