Joonas
"Alle tunti? Jos mun matikan numero yhtään vastaa mun laskutaitoa, enkä ole imenyt opettajan kikkeliä sitä varten, mä olen aika varma, että ajettiin vähintään kolminkertainen määrä", Tommi ilmoitti Olille kovaan ääneen pysäytettyään auton kaksikerroksisen mökin eteen, josta oli selvästi "parasta ennen" päiväys mennyt muutama vuosi sitten.
"Se johtui sun paskoista ajotaidoista", Olli mutisi närkästyneenä ja kapusi samalla auton lämmöstä 20 asteen pakkaseen.
"Kuule mun ajotaidoissa ei ole mitään vikaa. Kyllä tämä on sun kivikautisen gps-laitteen vika, joka muuten poltetaan ennen paluumatkaa", Tommi ilmoitti kavutessaan Ollin esimerkkiä seuraten lumihankeen.
Itse päädyin vain pudistamaan päätäni heidän väitelylleen ja siirryin takakontille metsästämään omaa reppuani. Etäisyys blokkasi samalla täydellisesti apinoiden turhanpäiväisen väittelyn.
"Tätä lunta on polviin asti", kuulin takaani Nikon närkästyneen äänen ja käännyin huvittuneena katsomaan tuon epätoivoista yritystä edetä hangessa.
"Sä olet ainoa, jolla se yltää polviin asti", virnistin Nikolle, jonka toinen jalka oli jumittunut syvyyksiin. Tuo horjahti taakseppäin yrittäessään kiskoa itseään vapaaksi niin voimalla ja päätyi istumaan lumen keskelle.
"Haluatko sä apua", kysyin nauraen. Niko katsoi minua muka vihaisena, mutta ei itsekkään kyennyt estämään naurun pyrähdystä, jonka seasta hän nyökkäsi hyväksyvästi.
Autoin Nikon kädestä pitäen ylös maasta ja kehotin tätä tulemaan reppuselkääni. Lähdin tarpomaan hieman horjahdellen kohti mökin etuovea. Ainoa taakka, jota haluaisin kantaa harteillani lopun ikääni...
---
"Mä en astu tonne ulos koko viikonloppuna", Niko ilmoitti päästyämme yläkerrassa sijaitsevaan huoneeseemme.
"Mutta mieti sun lyhyyden hyviä puolia. Sun ei tarvii edes mennä polvilles, että sä voit...", lauseeni jäi kesken, kun tunsin tyynyn kasvoillani, jonka Niko oli viskannut saadakseen minut hiljaiseksi.
"Lopeta!" Tuo totesi nauraen. Nikon nauru oli ehkä maailman ihanin asia ja sai hymyn nousemaan väkisin minunkin huulilleni.
"Mitä sä niitä kassejas koko ajan kaivelet? Onko joku hukassa", Niko kyseli samalla, kun ojensi kätensä saadakseen takaisin juuri heittäneensä tyynyn.
"Ei mikään. Kunhan kaivelen", totesin hartioitani kohauttaen ja aloin laittamaan lakanoita Nikon tavoin.
"No tuutko sä alakertaan, kun oot saanu ne laitettua?", Niko kysyi viitaten lakanoihini. Tuo itse oli jo pedannut nätisti oman puolensa sängystä.
"Joo tietty. Miks me edes jouduttiin välttämättä ottamaan tämä yläkerran huone?", kyseenalaistin jo huoneen ovella olevalle Nikolle.
"Koska Joelilla on "polvi paskana" ja Ollilla ilmeisesti painaa eläkeikä päälle, kun selkä niin hajalla, ettei yksiä portaita voi kulkea", tuo naurahti ennenkuin hävisi äänistä päätellen juurikin niihin portaisiin.
Käännyin jälleen kassieni puoleen ja pengoin viimeisenkin sivutaskun. Vittu se päiväkirja unohtui.
***
Sanoja: 381
Päivän puheenaihe: Joonaksen kassit.
