Joonas
Aamu raikas iloinen herätti minut sulkemattomien sälekaihtimien välistä pyrkivän auringonpaisteen avulla. Päässäni jyskytti ja itkemisestä punaisia silmiäni kirveli julmetusti. Uneni olivat jääneet Nikon pituisiksi - eli suhteellisen lyhyiksi. Mainitsemani mies oli hoiperellut keskellä yötä selvästi hieman humalaisena viereeni ja vallannut 3/4 sängystä ahterillaan. Tällä saattoi olla osansa unettomaan yöhöni.
Yritin nousta sängystä herättämätta tuota varmasti darraista ystävääni, mutta sängyn jouset natisivat ikävästi. En minä tällä hetkellä varsinaisesti välittänyt Nikon olotilasta tai yöunista, mutta en ollut halukas puhumaan hänelle. Eilinen harmitukseni oli vaihtunut syvään vihaan.
"Mitä kello on?", kuulin Nikon käheän äänen selkäni takaa, kun yritin venytellä jumiin menneitä lihaksiani.
"Viititkö sulkee ne sälekaihtimet? Ihan hirvee hedari", tuo jatkoi ennenkuin ehdin edes vastata ensimmäiseen kysymykseen, johon en kyllä ollut edes aikeissa vastata.
"Etköhän sä voi ihan itse sitä isoo ahterias liikuttaa", totesin närkästyneenä ja kurotin samalla käsilläni kohti kattoa. Sitä se teettää, kun pitää sattuneista syistä nukkua vastasyntyneelle tarkoitetussa tilassa.
"No tuo edes lasi vettä niin voin puolestani auttaa noiden lakanoiden kanssa", Niko vastasi kädet silmille painettuna viitaten ilmeisesti lattialla lojuvaan pussilakanaani.
"Kyllä mä osaan ne itsekin laittaa", totesin hampaita kiristellen. En ollut ollenkaan halukas käymään tätä keskustelua.
"Joo siltä näyttää", Niko naurahti minun korvaani aivan liian vittuilevalla äänensävyllä. Päätin viimein poistua tilanteesta ja suuntasin suorinta reittiä alakerran keittiöön ilman aikomustakaan viedä Nikolle vettä tai sulkea huoneen sälekaihtimia. Omat oli ongelmansa...
---
"Ai säkin oot jo hereillä?" Kysyin aidosti hämmentyneenä Joelilta, joka nojasi tiskipöytään ja kiskoi vettä alas kurkustaan jäätävää vauhtia.
"Vittu ihme. Mites Niko? Onko hengissä?" Joel kyseli ja täytti jälleen vesilasinsa.
"Hengissä joo, mutta ei vielä elävien kirjoissa. Tässähän on ihan voittajafiilis, kun teitä kattoo", myhäilin tyytyväisenä ja aloin samalla väsätä kahvia tulille.
"Tekis mieli sanoo, että jäit paljosta paitsi, mutta et kyllä edes jäänyt. Olli sammu jo alkuillasta, Tommi veti karaokee koko helvetin yön, Nikosta sai huolehtia, kun 2-vuotiaasta ja Aleksi-", Joelin luetelma jäi kesken ja hukkui rajuun oksentamisen ääneen, joka kantautui alakerran vessasta.
"No siinä tais tulla vastaus", Joel naurahti ja kippasi neljännen vesilasin alas.
"Mites sä? Nukuttutiko hyvin? Silmäs on ainakin ihan punaset", Joel jatkoi keskustelua ennenkuin sain suunvuoroa.
"Perkele olisit nyt tuonu sitä vettä", Nikon kärsivä ääni esti jälleen aikeeni vastata Joelille. Tuo kaivoi kaapista lasin ja alkoi Joelin tavoin suurkuluttamaan vettä. Katseeni harhaili tuon paljaalla vartalolla. Oli se sentään bokserit malttanut pitää jalassa...
"Sori sillä oli niin kiire hoivaamaan mua, ettei sillä oo nyt sulle aikaa", Joel totesi ja nappasi minut samalla halaukseensa.
"Just. Mäpä lähden tästä hoivaamaan itse itseäni tonne yläkerran puolelle", Niko tuhahti ja heilautti kättään poisuessaan keittiön ovesta.
Naurahdimme Joelin kanssa ja tuo päästi minut irti halauksestaan.
"Noniin alahan hoivata", Joel kehotti ja tiputtautui pöydän ääreen istumaan. Tuon minulle tarjoama hymy kertoi, ettei tuo ollut 100% tosissaan. Hymyilin takaisin.
***
Sanoja: 449
✨️📚
