Joel
Otin löylykauhasta tiukan puristusotteen niin, että rystyset muuttuivat yhtä valkoiseksi kuin ulkona jo kaulaan asti ulottuva lumihanki. Heitin vettä lisää kiukaaseen uudelleen. Ja uudelleen. Ja jälleen uudelleen. Aivan kuin en olisi kyennyt hallitsemaan käteni liikettä. Aivan kuin kehoni olisi kuulunut jollekkin toiselle.
Lopetin vasta, kun kehoni antoi kuumuudelle periksi ja viskasin kauhan raivokkaasti saunan lattialle. Oloni oli petetty ja hyväksikäytetty. Viha sisälläni tuntui suorastaan kiehuvan. Tässä lämpötilassa en kyllä yhtään ihmettele sanaa kiehua. Koko kehoni kiehui, mutta en halunnut ulostautua saunasta. Tiesin, että menisin purkamaan vihani Joonakseen, jos nyt poistuisin täältä. Mä helvetti vieköön edelleen välitin siitä ihmisestä ja se sai vihan sisälläni vain poreilemaan pahemmin.
Käteni puristuivat nyrkkiin niin, että kynnet painautuivat ikävästi kämmenselkiin. Nojasin päätäni saunan takaseinään, kipristelin varpaitani ja tein kaikkeni, etten noussut ylös ja tehnyt jotain, mitä myöhemmin katuisin. Olin aina ollut huono käsittelemään tunteitani. Etenkin viha oli kova paikka. Kai minulla oli jonkinlainen vihanhallintaongelma. Olin opetellut hallitsemaan sitä, etten purkaisi sitä viattomiin läheisiini. Joonas oli kyllä kaikkea muuta kuin viaton.
Hengitin syvään ja puhalsin sitten kaiken ilman ulos. Lämpötila oli alkanut viilentyä ympärilläni ja ajatukseni alkoivat selkeentyä. Pahin viha alkoi antaa tilaa surulle, jota vastaan yritin parhaani mukaan taistella. Olin mielummin vihainen kuin surullinen. En alentuisi niin alas, että alkaisin itkeä. Joonas ei ollut ansainnut kyyneliäni. Tai edes vihaani. Tarkemmin ajateltuna tuo ei ansainnut minulta sekunnin murto-osan vilkaisua.
---
"Joel, mitä helvettiä täällä tapahtuu? Joonas meni aiemmin suoraan yläkertaan sanomatta sanaakaan ja nyt sä näytät siltä, että olisit keitetty", Tommi tuli ihmettelemään eteiseen samalla sekunnilla, kun sain ulko-oven auki.
"Tuli vähän erimielisyyksiä", mutisin samalla kun riisuin lumiset ulkovaatteeni eteiseen. Tarpeeksi kuuma minulla oli ilman niitäkin.
"Mitä ihmeen erimielisyyksiä?" Tommi jatkoi kyselyä selvästi täysin pihalla mökin tapahtumista. Minua ei varsinaisesti enää jaksanut kiinnostaa tämän mökin sisällä tai edes sen läheisyydessä olevat tapahtumat. Halusin kotiin.
"Heitätkö autonavaimet. Mä lähden", ilmoitin Tommille ja olin suuntaamassa tuon ohitse meidän yhteiseen huoneeseen, mutta Tommi tarrasi määrätietoisesti olkapäistäni.
"Höpöhöpö. Sä et lähde yhtään minnekkään ennenkun kerrot, mitä täällä tapahtuu. Et sä edes tossa lumihangessa pysty ajamaan", Tommi sanoi tiukasti hellittämättä otettaan.
"No sit mä kävelen, ihan sama. Kunhan pääsen täältä mahollisimman kauaks", vastasin tuolle hieman kovemmalla äänensävyllä ja turhauduin, kun en saanut tuon käsiä irti olkapäistäni.
"Mutta, miksi sä haluat lähteä? Huomenna on jouluaatto. Älä nyt pilaa tätä", Tommi suorastaan huusi ja sai samalla kyyneleet karkaamaan silmistäni. En minä tuon huutamista säikkynyt. Enemmän kolahti se, että olin tosiaan täällä pilaamassa kaikkien joulun.
"Hei, ei mitään hätää", Tommi sanoi kääntäen äänensävynsä täysin ympäri nyt lempeän ymmärtäväiseen. Tuo pyyhki kyyneleet poskiltani ja veti minut käsiensä suojaan. Tätä minä juuri nyt tarvitsin. Halia.
"Mitäs vittua täällä tapahtuu?" Kuului Ollin ääni Tommin selän takaa. Ruusunen oli ilmeisesti herännyt ja seisoi nyt eteisen oviaukossa hiukset pystyssä ja silmät selällään. Vittu, mikä ajoitus.
***
Sanoja: 458
Joelin ajatuksia💭
