Joonas
Heräsin auringonsäteisiin, jotka pilkottivat sulkemattomien sälekaihtimien takaa. Eilinen lumimyräkkä oli onneksi lakannut. Kivahan se oli, että aatoksi saatiin lunta, mutta kaulaan ulottuva lumihanki oli luontoäidiltä hieman liioittelua. Kirkas valo pakotti minut kääntämään kylkeäni, jolloin katseeni kohtasi suloisesti tuhisevan Nikon ruskean hiuspehkon. Viime illan tapahtumat saivat hymyn nousemaan huulilleni ja tunsin itseni pitkästä aikaa äärimmäisen onnelliseksi.
Silittelin Nikon hiuksia varovasti saadakseni tuon unikeon hereille, vaikka ottikin hieman sydämestä häiritä, minkään noin suloisen kauneusunia. Taisi eilinen ottaa Nikollakin koville. Sillä ei sentään ollut perse hellänä.
"Huomenta", hymähdin hiljaa Nikon silmien viimein näyttäessä heräämisen merkkejä. Tuo antoi vstaukseksi vain pitkän haukotuksen saaden minut naurahtamaan. Mun oma unikeko...
"Nukuitko hyvin?" Kysyin hymyillen antaen edelleen Nikon takkuisille hiuksille huomiota. Harjaisin nuo vaikka väkisin, kun saisimme itsemme jalkeille. Enemmän kyllä houkutteli ajatus siitä, että saisin koko päivän halia Nikoa peittojen alla. Näin jouluaattona ajatus vain taisi olla mahdottomuus.
"Sun vieressä mä nukun aina hyvin", Niko sanoi aamuisella äänellään suoden minun nauttia ihanasta hymystään. Annoin pikaisen pusun Nikon huulille vastauksena. Vastauksen haluaisin myös päätäni vaivaamaan kysymykseen siitä, mitä me tarkalleen ottaen olimme.
"Mitä me ollaan?" Puhuin jälleen ohi suuni miettimättä sen enempää. Eipähän ainakaan jäänyt mitään epäselvyyksiä...
"Mä olisin tosi mielelläni sun oma", Niko vastasi yhtään epäröimättä tai vastausta miettimättä. Kysymys oli varmasti vaivannut hänenkin päätään läpi yön. Jospa ei kuitenkaan uniin olisi tunkeutunut.
"Niin mäkin sun", vastasin kuiskaten katse tiivisti tuon silmissä. Huulemme tekivät jälleen lähempää tuttavuutta keskenään. Vastaus ei sen suurempia sanoja kaivannut.
---
"Nukuitte sitten kellon ympäri", Tommi naurahti kuivasti aamiaispöydässä. Tuo yritti selvästi keventää kiusalliseksi käynyttä tunnelmaa. Kysymys taisi vain pahentaa keittiössä vallitsevaa kireyttä.
"Joo eiköhän semmosen urheilusuorituksen jälkeen nukuta hyvin", Joel tuhahti pöydän toiselta puolelta ennen kuin minä tai Niko ehdimme saada suuta auki. Vilkaisin häpeissäni Nikoa, jonka kasvot muistuttivat paloautoa. He olivat tosiaan kuulleet...
Uskaltauduin vilkaisemaan vastapäätä istuvaa Joelia ja havaitsin tämän punaiset ja turvonneet silmät. Olin varma, että tuo oli itkenyt. Avasin suuni kysyäkseni tuon vointia, mutta ihmeen kaupalla osasin sulkea sen ajoissa. Kysymys olisi ollut turhan tökerö ja olisin vain heittänyt lisää bensaa liekkeihin.
"Kai lahjat on jo paketoitu?" Tommi heitti pienen kiusallisen hiljaisuuden jälkeen uuden jutun aiheen. Suloista, että tuo jaksoi yrittää, vaikka ei se tätä tilannetta korjannut millään tasolla. Ne vitun lahjat. Kai se pitää käydä risuja keräämässä, vaikka minä taisin olla ainoa, joka niitä risuja ansaitsi.
"Mulla on kaikille pehmeät paketit", Tommi virnisti. Tuo puheli lähinnä itsekseen muutamia hymähdyksiä lukuun ottamatta.
Joel työnsi tuoliaan taakse päin saaden sen ja lattian välillä aikaan kitkan, joka raastoi aivoja. Tuo nousi ylös ja sanaakan sanomatta tai ketään vilkaisematta painui eteistä kohti ja äänistä päätellen painui pihalle. Mun oli pakko saada puhua Joelin kanssa.
***
Sanoja: 434
Yli tuhat lukukertaa menny rikki. Kiitoksia🫶🏻❤️
