Joonas
Eksyin lakanataisteluni jälkeen alakerrassa sijaitsevaan olohuoneeseen, jonne muut olivat ehtineet jo asettua mukavasti. Pitäisi ilmeisesti jättää lakanoiden vaihtaminen alan ammattilaisille. Minun kanssani ne eivät suostuneet yhteistyöhön.
"Porko istu alas!", Joel kehotti ja taputti vieressään sijaitsevaa paikkaa kuluneella nahkasohvalla. Olin jäänyt seurustelemaan olohuoneen oven kanssa ja miettinyt päässäni sotasuunnitelmaa, miten pääsisin Nikon viereen istumaan. Joel oli varastanut kyseisen paikan.
Päädyin Joelin kehotuksen jälkeen rojahtamaan sohvalle tuon vierelle. Uppouduin kuuntelemaan olohuoneessa vallitsevaa kiihtynyttä keskustelua siitä, lämmitettäisiinkö ensin sauna vai syötäisiinkö ruoka. Venytin kättäni kuin huomaamatta sohvan selkänojaa pitkin Nikoa kohti ja asetin varovasti vasemman käteni tuon niskalle.
"Minä ja Porko suostuttiin ottamaan yläkerran huone eli me saadaan päättää!", Niko ilmoitti kovaan ääneen.
"Hei mä en voi sille mitään, että mun polvi on paskana, eikä se kestä noiden portaitten ramppausta", Joel sanoi ja liikutteli vaivalloisen näköisesti toista polveaan.
"No eikä ole!", Niko nauroi, otti voimalla kiinni Joelin jalasta ja kiskoi sitä ylös alas. Käteni valahti Nikon niskan päältä tuon nojautuessa Joelin polvea kohti.
"Haluatko sä, että mä oon polveton lopun ikääni?" Joel huudahti ja pinkaisi sohvalta Nikon perään, joka oli uhkaavassa tilanteessa paennut toiselle puolelle huonetta.
"Ei sitä sun polvea irti leikattais ja hyvin tuo näytti toimivan!" Niko nauroi ja paini samalla Joelia vastaan lattialla, minkä naurultaan kykeni.
"Noniin mä menen laittamaan puita uuniin. Yrittäkää te sillä aikaa väsätä se ruoka ja kerätä ittene" Tommi saneli viitaten jälkimmäisellä Joeliin ja Nikoon. Tilanne oli eskaloitunut siihen, että Niko oli selällään maassa ja Joel istui tuon päällä hajareisin.
Yritin kaikkeni pitää naamani peruslukemilla ja olla kuvitelematta itseäni Joelin tilalle, mutta Joelin napatessa Nikon kädet tiukkaan otteeseensa ja painautuessa yhä lähemmäs tuota miestä, menetin hermoni lopullisesti. Puristin käteni nyrkkiin ja purin kieltäni niin voimakkaasti, että tunsin raudan maun suussani. Rintaa puristi ikävästi. Ahdisti.
"Mä meen nukkumaan", ilmoitin kääntäessäni selkäni olohuoneen tapahtumille.
"Täh? Kello ei oo ees kaheksaa", kuulin Aleksin huvittuneen äänen selkäni takaa, mutta pidin tiukasti pintani.
"Hyvää yötä!" Huikkasin päästyäni jo yläkertaan johtaviin portaisiin. Toivottavasti kukaan ei tule kyselemään perääni...
Menin takaisin minun ja Nikon huoneeseen ja paiskasin oven perässäni kiinni ehkä liiankin huomiota herättävästi.
En vaivautunut riisumaan päivävaatteitani tai sulkemaan sälekaihtimia. Vedin vain pussilakanamattoman peiton korviini asti ja päästin vihdoin kieleni vapaaksi hampaiden välistä. Sitten mä itkin.
***
Sanoja: 365
Nukkuma-aika💤
