Joonas
"Juo nyt, jooko?" Joel yritti maannitella Ollia ottamaan edes yhden kulauksen vesilasista, jota oli aluksi viinan sijaan erehtynyt kutsumaan vedeksi Ollin kuullen.
"En jUo. VeSi lAskeE mUn HumAlaA", Olli valitteli ja työnti Joelin tarjoamaa vesilasia kauemmas kasvoistaan.
"Jeesus muutti veden viinaksi", tuhahdin kyllästyneenä. Vaikka känninen ystäväni alkoi käydä aika ajoin hermoilleni, enemmän minua mietitytti, miten Niko pärjää yksin metsässä ja tuon napakkaa oven paukautusta, joka soi korvissani edelleen.
Naurahdin Joelin kanssa yhteen ääneen Ollin kaapatessa ennätysnopeudella vesilasin kätösiinsä. Joel asteli minun luokse hymyssä suin Ollin jäädessä kiskomaan vesilasia pohjia myöten kuiviin.
"Eiks ne edelleenkään vastaa?" Joel kysyi viitaten Tommiin ja Aleksiin kietoen samalla kätensä lantiolleni. Nikon edessä kulissin ylläpitäminen tuntui hyvältä, mutta tällä hetkellä Joelin osoittama läheisyys teki minut lähinnä vaivaantuneeksi.
"Ei. Voi olla, että niiden puhelimet on sammunu tuolla pakkasessa. Pitäiskö soittaa Nikolle?" Kyselin ja kiersin vastaavasti käteni Joelin kaulan ympärille.
"No siitä nyt ei ainakaan oo mitään apua, kun Nikon puhelin lepää tuossa pöydällä. Kyllä ne pärjää, mutta meillä ois nyt täydellisesti aikaa kahestaan, kun Ollikaan ei oo tässä maailmassa", Joel myhäili ja lähestyi uhkaavasti huulillaan jälleen minun huuliani.
"Se sauna on edelleen mun vastuulla, eikä Olli pärjää montaa minuuttia ilman valvovaa silmää", latelin kiusaantuneena ja yritin kätkeä sen vetämällä Joelin haliin. Tuon kädet laskeutuivat perseeni kohdalle ja ottivat siitä mukavan otteen. Ois vaan nyt se Niko näkemässä tuoreinta materiaalia...
"No, jos sä käyt tsekkaa sen saunan ja mä vien tuolle Matelalle lisää "viinaa". Kunhan lupaat, että mä saan olla sun saunakaveri", Joel myöntyi. Nostin pääni pois halista ja nyökkäsin hyväksyvästi. Vaihdoin vielä pikaisen suudelman tuon odottavan katseen kanssa ennenkuin suuntasin askeleeni eteiseen.
"Missä meidän kengät on?" Kyseenalaistin sinne päästyäni ja tujotin kenkätilaa, jota koristivat ainoastaan Ollin kengät.
"En mä tiedä. Kai ne Tommi ja Aleksi on vienyt ne mukanaan, kun lähtivät meitä ettimään", Joel huusi jostain keittiön suunnilta. Huokaisin syvään ja aloin taistella jalkaani Ollin vähintään 3 kokoa liian pieniä kenkiä. Villasukkajuoksu sai riittää tältä päivää.
---
"Ai moi. Me ollaan jo löydetty Joelin kanssa mökille. Tulkaa vaan tekin takaisin päin", höpöttelin Tommille puhelimeeni saatuani viimein vastapuhelun.
"Sori kunhan käytiin. Sauna on nyt kuitenkin lämmin. Pääsette suoraan sinne", hymähdin Tommille tuon kysellessä, mikä idea oli ylipäätään lähteä tarpomaan pilkkopimeään metsään lumisateessa ja vielä ilman kenkiä. Kuuntelin myös tuon valitukset siitä, että tuon kengät olivat täynnä lunta ja siitä, että oli raahannut myös minun talvikenkiäni mukanaan koko matkan. Jälkimmäistä en kyllä voinut olla huomaamatta Ollin kenkien puristaessa ikävästi jalkojani.
Lopetin puhelun ja tyrkkäsin viimeisetkin halot saunan uuniin. Sydämeni meinasi kirjaimellisesti pompata kurkkuun asti tuntiessani kädet lantiollani.
"Sä pelästytit", totesin tunnistettuani tatauoidut kädet, jotka kuuluivat Joelille.
"Olli sammahti jo", Joel kuiskasi korvaani ja otti minut tiukempaan halaukseen takaapäin.
"Tommi soitti viimein takaisin. Ne odottaa, että me ollaan mökissä. Paras mennä takaisin, ettei se suutu enempää. Se oli puhelussa aika vihasen kuulonen meidän tempauksesta", yritin selitellä, vaikka puoletkaan selityksestä ei pitänyt paikkaansa.
"No ollaan sitten nopeempia, kun ne", Joel tokaisi ja painoi liian tutuksi tulleet huulensa niskaani vasten.
***
Sanoja: 488
Liian pienet kengät vai ei kenkiä ollenkaan?🥾
