Joonas
"Tää on semmonen, jota voi ajaa tosi lujaa!" Tommi selitti kovaan ääneen ja huitoi käsillään ympäriinsä aivan kuin se olisi mitään auttanut.
"Joonas", Tommin pariksi valikoitunut Niko tuhahti kyllästyneen kuuloisena. Yleensä tuo oli niin kilpailuhenkinen. Kuvittelin tuon karjuvan Tommin kanssa kilpaa, mutta Niko istui taas jalat ristissä turvapaikassaan kuusen alla ja repi vaivihkaa kultaista nauhaa pois. Taisi hopeinen olla enemmän hänen mieleensä...
"Yritä nyt edes! Me hävitään!" Tommi parahti ja pomppasi jo hermostuksissaan ylös nojatuolista tiimalasin hiekan valuttaessa viimeisiä hiekkojaan.
"Haista paska! Miksi mun piti olla tuon parina?" Tommi huusi, kun Niko ei enää päästänyt pihahdustakaan ja antoi ajan kulua loppuun.
"Ihan vitun sama", kuulin Nikon mutisevan niin hiljaa, etten ollut varma, kuuliko sitä kukaan muu kuin minä.
"Noniin Ollin ja Aleksin vuoro", Joel totesi pitääkseen järjestystä yllä ja estääkseen Tommia hyökkäämästä Nikon kimppuun.
"Mä käyn hakemassa lisää glögiä", ilmoitin ja nostin samalla tyhjän glögikannun syliini. Todellisuudessa tarvitsin vain hetken hengähdystauon.
---
Pyörittelin glögikannua keittiön tasanteella ja tuijotin keittiön vaalenruskeita kaappeja. Huomaisikohan kukaan, jos nyt karkaisin takaovesta, varastaisin Tommin auton ja ajelisin yksin takaisin kotiin. Olohuoneesta kantautuvan naurun perusteella he pärjäsivät vallan mainiosti ilman minua.
Mitä virkaa minulla ylipäätään oli olla täällä, kun Niko huolehti minun päähenkilön roolistani? En minä idiootti ollut edes tajunnut joululahjoja hommata, mutta kaipa sekin työmaa kuului sitten minun osaltani Nikolle.
Kaiken lisäksi olin vain pilaamassa tunnelmaa mielenosoituksen tapaisilla aikaisilla nukkumaanmenoillani sekä oman rauhan etsimisellä, milloin saunan lauteiden alta ja milloin keittiöstä glögikannun kanssa. Rakastuminen on helvetin raskasta...
"Joonas, mihin sä jäit? Se on meidän vuoro", oma rauhani keskeytyi jälleen Joel Hokan toimesta, joka oli ikäänkuin teleportannut viereeni.
"Sori mä vaan...", lauseeni jäi kesken, kun Joel laski edelleen tyhjän glögikannun käsistäni ja alkoi kiskoa minua keittiön perällä sijaitsevaa takaovea kohden.
"Nyt saat kyllä selittää ihan perin pohjin, että mikä sua vaivaa", Joel totesi määrätietoisena ja tyrkkäsi meidät molemmat lumihankeen pelkät villasukat jalassa.
Oven sulkeuduttua takanamme Joelin toimesta olimme vain ja ainoastaan edessä häämöttävän pilkkopimeän metsän armoilla. Vain minä ja Joel.
***
Sanoja: 324
Villasukkajuoksu❄️🧦
