Joonas
"Tommi niitten lajojen piti olla sulta, eikä sun mummolta", Aleksi nauroi värikkäät villasukat kädessään, jotka olivat paljastuneet punaisen lahjapaperin alta.
"Ihan itse paketoin", Tommi ilmoitti tyytyväisenä. Kieltämättä paketointi taidoissa hän oli ylittänyt itsensä. Punaisen paperin ympärille oli sidottu kultaisella nauhalla rusetti ja ympäri pakettia oli liimailtu jouluisia tarroja.
"No minäpä käytin omia pikku rahojani ja ostin kaikille konvehtirasiat", Aleksi ilmoitti ylpeänä ja jakeli rasiat meidän käsiin. Yksi rasia jäi uupumaan hänen omiin käsiinsä Joelin kieltäydyttyä osallistumasta joka vuotiseen lahjojen jakoon. Tuo istui nyt orvon näköisenä sillan kaiteella, johon oli täydellinen näkymä olohuoneen ikkunasta. Olisin halunnut vaihtaa paikkoja hänen kanssaan...
Olli jakoi kaikille itse kirjoittamansa runot ja Niko puolestaan meni halilinjalla. Minä taisin saada tuolta useamman kuin yhden lahjan.
"Enää Joonas", Tommi ilmoitti kaikkien katseiden kääntyessä minua kohti. Minä en ollut noin luova lahjojen suhteen kuin Niko ja Olli. Kyllä sitä pystyi persaukisenakin lahjat hommaaman, kun käytti vain mielikuvitustaan. Minun kohdalla kyse oli kyllä paremminkin huonosta muistista kuin rahatilanteesta.
"Sori mä..", aloitin selittelyni asian suhteen. Tämä oli joka vuotinen perinne ja hävetti katkaista se tällä tavalla. Vilkaisin jälleen ulos olohuoneen ikkunasta, jota olin harrastanut koko päivän. Mitähän Joel oli hommannut lahjaksi?
"Mä palaan kohta", totesin hetken hiljaisuuden jälkeen ja irrottauduin Nikon halausotteesta. Olin saanut tuolta turhan monta lahjaa kielteyden tasooni katsoen...
---
"Saako istua?" Kysyin varovasti Joelin selän takaa. Olin tahallani hidastellut matkan sillan kaiteelle saadakseni lisää aikaa miettiä sanojani. Ei tähän tilanteeseen vain tainut olla oikeita sanoja.
Otin Joelin tuhahduksen myötävänä vastauksena, vaikka todellisuudessa asia oli varmasti päinvastoin. Tuo hilautui kauemmas minusta lumisella kaiteella. Ihme, että tuo oli kyennyt istumaan tässä useamman tunnin. Minun perseeni oli jäässä jo 10 sekunnin kuluttua. Toisaalta minun perseessä ei ollut viime yön jälkeen paljoa menetettävää, mutta siitä ei tarvinnut puhua Joelille.
"Et missannut mitään. Lahjojen jako ei ollut mikään menestys. Mä unohdin lahjat kokonaan", nauroin yrittäen saada edes pienen hymyn tapaisen Joelin huulille siinä onnistumatta. Tämä ei tainut olla oikea lähestymistapa...
"Joel mä tiedän, että mä satutin sua. Mutta en mä tehnyt sitä tahallani. Mä halusin vaan...", aloitin uuden toivottavasti toimivamman keskustelun.
"Tehdä Nikon mustasukkaiseksi mä tiedän", Joel yllättäen jatkoi lauseeni loppuun huokaisten. Tuo tärisi, enkä ollut täysin varma johtuiko se pakkasesta vai pidättelikö tuo itkua.
"Niin. Mä oikeesti välitän susta ja rakastan sua kaverina, eikä mun sydän kestäis, jos joutuisin luopumaan susta", jatkoin puhelua uskaltamatta hakea minkäänlaista katsekontaktia Joeliin.
"Sä särjit mun sydämen", Joel totesi ja käänsi katseensa minuun pakottaen minunkin pääni kääntämään suuntaa. Tuon sanat repivät sisuskaluja ja saivat palan nousemaan kurkkuuni.
"Anteeks", kuiskasin ja yritin pidätellä itkua. Sitä oli tänä viikonloppuna harrastettu koko ensi vuoden edestä, enkä halunnut antaa Joelille kuvaa, että käänsin itseni uhriksi.
"Et sä musta kovin helposti eroon pääsiskään", Joel hymähti aavistuksen leppoisammin ja olin varma, että tuon huulilla vilahti hymy. Sana taisi olla ratkaisuavain. Miksi se olikin niin vaikea saada ulos suusta?
Hymyilin Joelille ja hilauduin varovasti aavistuksen lähemmäs. Joel ei ottanut enää turvaväliä, mikä teki minut äärimmäisen onnelliseksi. Mun paras ystävä...
"Noniin, joko sotakirveet on haudattu?" Kuului Nikon ääni kenkien alla narskuvaan lumeen yhdistettynä. Tuo kantoi mukanaan kolmea kaakao mukia sekä pehmoista vilttiä.
"Sun kanssa ei", Joel tuhahti ja risti kätensä vihan eleenä rinnallensa. Huomasin tuon naamasta, ettei tuo ollut 100% tosissaan. Se vain odotti Nikolta samaa pikku sanaa, mitä minulta.
"Anteeks!" Niko huudahti niin kovaa, että se kaikui järven yli varmasti usemman kilometrin päähän. Samalla hän heittäytyi takaapäin halaamaan Joelia ja asetteli viltin tuon varmasti paleville olkapäille.
"Joojoo saat anteeks", Joel nauroi, kun Niko piti tuota tiukassa halauksessaan, eikä millään meinannut päästää irti. Otin nauraen kaakaot Nikon käsistä, ettei ne olisi kohta Joelin sylissä. Pieni lämmitys ei kyllä varmaan olisi tuolle pahitteeksi.
"Se oli sun joululahja", Niko hymyili ja heittäytyi Joelin toiselle puolelle. Ilmeestä päätellen kaide oli kylmä hänenkin takapuolen mielestä.
"Mä taisin unohtaa lahjat tänä vuonna", Joel naurahti ja hörppi omaa kaakotaan kiitettävää vauhtia.
"Ei se haittaa niin Joonaskin. Teillä on samat aivot", Niko virnuili minulle Joelin selän takaa. En minä niin ole sanonut...
"Mun paras joululahja oli se, että sä annoit mulle anteeks", totesin Joelille ja kaappasin tuon sivuttain halaukseen. Onnekseni Joel halasi takaisin.
"Älkää olko noin söpöjö", Niko marisi ja hyökkäsi mukaan halikerhoon. Tässähän sitä lämpeni itse kukin. Takapuoli oli edelleen kovilla. Sitä Niko voisi minun osalta lämmitellä taas myöhemmin...
"Musta tuntuu, että te ootte enemmän söpöjä yhessä. Oli kyllä ensimmäinen ja viimenen kerta, kun kuuntelen teiän panemista", Joel nauroi minun ja Nikon rutistuksessa saaden minut ja Nikonkin nauramaan.
"Ainakin sä saat esittää pääroolia sun omassa elämässä", virnistin saaden sekä Joelilta, että Nikolta kysyvät katseet. Niko saisi kyllä hallita minun päärooliani niin pitkään kuin halusi. Mun lemppari näyttelijä. Mun oma.
***
Sanoja: 759
Huhhuh ekan kirjan kannet voidaan nyt sulkea. Hyvät joulut kaikille ja lämpimät kiitokset kaikille lukijoille🫶🏻❤️risut ja ruusut ovat erittäin tervetulleita!!
Ps. Stay tuned: 1.1.2024 aukee uuden kirjan kannet👀
