Niko
Pakkanen kiristi kasvoja ja teki koko ruumiista jäykän jääkalikan. Lunta oli valehtelematta vyötärölle asti, eikä alaruumiissani ollut enää minkäänlaista tuntoa. Yläruumiillani meni siihen nähden hyvin, vaikka takki ja pipo olivat unohtuneet eteisen naulakkoon. Tosin kengistä, jotka olin onnistunut vetämään jalkoihini ei tuntunut olevan mitään hyötyä. Ne olivat täyttyneet lumesta ja tekivät näin ollen olosta vain tukalamman.
Uskaltauduin pysähtymään ja vilkaisemaan taakseni kohti polkua, jonka olin itse rakentanut. Muiden jäljistä ei ollut tietoakaan, mikä ehkä kertoi siitä, että edelleen jatkuva lumisade vei jalanjäljet mukanaan. Ajatus alkoi ahdistaa, sillä olin kävellyt mökistä pois päin varmasti usemman kilometrin. En erottanut ympärilläni minkäänlaista valonlähdettä.
Mökille palaaminen alkoi kieltämättä houkuttelemaan enemmän, kun mieleeni juolahti Joonaksen lämmittämä sauna. Suostuisin ottamaan vaikka Joelin saunakaverikseni kunhan vain pääsisin sinne tämän metsän sijasta.
Lämmin sauna ajatuksena sai tunnottomia jalkojani jälleen liikkeelle. Voi kunpa lumisade ei olisi vielä ehtinyt tuhota paluureittiäni. Se oli ainoa tieni pelastukseen.
Tunnottomat jalkani, korkea lumihanki ja sokeana suunnistaminen pimeässä metsässä saivat yhdessä aikaan tilanteen, jonka päätteeksi löysin itseni selältäni hangesta. Yritykseni päästä omin avuin ylös jäivät yrityksiksi. Eihän minulla ollut edes hanskoja mukana.
Tungin jäiset sormeni takkini etutaskuihin aivan kuin se olisi mitään pelastanut ja jäin selälleni tuijottamaan tummalle taivaalle.
Tähänkö tämä nyt sitten päättyi? Lähdin mustasukkasuuttani tarpomaan pimeään metsään ilman talvivarusteita ja olin niin avuton, etten päässyt edes lumihangesta ylös omin avuin. Lopulta lumi peittäisi minut kokonaisuudessaan ja kuolisin hypotermiaan. Saisi nähdä, kumpiko ehtisi ensimmäisenä.
Jokin pieni osa minussa toivoi, että ystäväni huolestuisivat ja lähtisivät etsimään minua. Se isompi osa minusta toivoi, että kuolema korjaisi pian. En tiedä, aivoni olivat kaiketi jäätyneet muun ruumiini mukana. Suljin silmäni, puhalsin höyryävää hengitystä ulos suustani ja odotin. Oli se sitten elämä tai kuolema.
***
Sanoja: 277
🧠🥶
