Suljen silmät nautinnollisesti hymyillen. Päiväni oli ollut mahtava, viimeisintä piirtoaan myöten. En malttanut olla hymyilemättä.
Mieleeni hiipi hiljalleen rauhallinen aamuni. Olin juonut kaakaota asuntoni parvekkeella täällä Lontoossa. Sen jälkeen olin pukeutunut ja napannut pari kirjastoon palautettavaa kirjaa, sillä olen tottunut käymään siellä vähintään kerran viikossa. Rakastan lukemista yli kaiken.
Tennareideni pohjat läpsyivät asfalttitiellä, kun kävelin reippaasti eteenpäin. Kun vihdoin kirjaston sisäänkäynti pilkotti nurkan takaa, hidastin vauhtiani. Menin palautustiskille viemään kirjat nätisti hymyillen.
Olin tullut etsimään kauan minua kiinnostanutta kirjaa, Stephen Kingin Under the Domea. Juonena olisi yksinkertaisesti, että erään pikkukaupungin ylle laskeutuu kupu ja ihmiset jäävät sen alle vangeiksi. Upottautuisin varmasti kirjani maailmaan loppuillaksi, kunhan löytäisin sen vain jostakin.
Astelin hitaasti hyllyjen välejä. Vanhojen kirjojen tuoksu tulvi nenääni saaden minut hymyilemään. Kirjastoissa on mukava käydä ja vaikka tuo lähikirjastoni olikin suuri, siellä sai olla rauhassa.
Pian saavuin fantasiakirjojen hyllylle. Laskin sormeni kirjojen selkämyksille ja aloin etsiä oikeaa nimeä. "Löytyipäs!", huudahdin itsekseni ja otin Under the Domen hyllystä. Käännähdin ympäri ja tunsin jonkin lämpimän tormäävän minuun. Kirjoja levisi lattialle, ja niistä kuului kamala kolina. Kyykistyin heti maahan ja aloin nostella kirjoja ylös. Eteeni kyykistyi vaaleita revittyjä farkkuja ja valkeaa paitaa käyttänyt nuori mies. Hän pahoitteli kovasti, ettei ollut katsonut laisinkaan eteensä. Nyökkäsin vain.
Kun kirjat olivat takaisin omilla paikoillaan, kohotin viimein vaaleansinisten silmieni katseen mieheen. Tuo hymyili leveästi, ja sai minutkin virnistämään.
"Olen Liam", tuo lausui ja kohotti kättään. Tartuin siihen ja kerroin olevani Jo. Vain Jo.
Liam rykäisi ja kysyi voisiko korvata kömpelyytensä jotenkin. Hymähdin vain kohottaen olkiani. "Menemme sitten kahville", päätti ruskeasilmäinen mies puolestani. Kiikutin reippaasti kirjani lainaustiskille ja vilkaisin asuani. Kyllä nämä farkut ja löysä paita kelpaisivat.
Menimme kahville lähistön uuteen kahvilaan ja tilasimme lattet. Niitä vähän hörpittyämme juttelimme hiukan. Mies kertoi asuvansa Wolverhamptonissa perheensä kera. Nyökyttelin vain ja nauroin, kun Liam kertoi jotakin hauskaa.
Kahvilassa käynnin jälkeen tuo vaaleanruskeahiuksinen saattoi minut kotiin, estelyistäni huolimatta. Hän hymyili jälleen kerran valloittavasti ja kirjoitti puhelinnumeronsa taskustaan löytyvälle paperille. Vilkutin hyvästiksi ja kävelin valkeaan kerrostaloon, jossa kotini sijaitsee.
Huokaan itsekseni. Oli turha innostua, sillä näyttihän tuo komistus monien naisten päiväunelta. Ei yhteinen päivä välttämättä tarkoittanut mitään.
Sydämeni ei kuitenkaan kuuntele enää aivojani. Käperryn paksuun peittooni ja nukahdan nopeasti, ajatellen tuota leveähymyistä miestä.
// tässä siis prologi - ja samalla ensimmäinen luku wattpadiin kirjoittamaani tarinaa! Mielelläni otan vastaan palautetta ja kommentteja liittyen tarinaan. Votea vaan painamaan, jos tykkäsitte ;)
Niin ja kirjoittelen aina kun ehdin, nyt kesällä ainakin on melko paljon aikaa.
Thanks and love you xx
YOU ARE READING
There Is This One Guy || L.P.
Fanfiction"Do you believe in love at the first sight?" Kaksi nuorta, toinen Wolverhamptonin kasvatti, toinen Lontoon, törmäävät toisiinsa kesäisenä päivänä. He päättävät katsoa, mihin epätavallinen kohtaaminen johtaa. Ficin kansi on @ missamy_ :n käsialaa! :)
