Luku 6: Since you aren't dating at the moment..

623 51 35
                                    

[ a/n, piristäkää mun koeviikkoa voteja sekä kommentteja laittamalla, kiitos ~ ]

Tuossa mediajutussa on Liamin kuva, sillä kyseinen asu liittyy tähän lukuun - ja samalla innosti kirjottamaan lisää :D

* aikahyppy noin kuukauden päähän eli heinäkuun keskivaiheille *

"Hyvää päivänjatkoa", toivotan iloisesti hymy huulillani. Vanhempi rouva nyökkää hymyillen ja ottaa sitten kirjansa kainaloonsa ja kävelee ovelle. Vilkaisen äkisti seinällä riippuvaa kelloa, joka näyttää kahtatoista. Vielä sellaiset pari tuntia töitä, kunnes menen tapaamaan Liamia.

Tosissaan olen nyt ollut kuukauden verran harjoittelijana tässä lähikirjastossa, jossa tapasin tuon ruskeahiuksisen miehen. Meilläkin on mennyt ihan hyvin. Olemme tavanneet kesäkuisen leffailtamme jälkeen useammankin kerran esimerkiksi kahvilan, taikka vain tavallisen lenkkeilyn parissa. Tänään Liam ehdotti picnicciä, johon suostuin oitis. Emme kuitenkaan seurustele, vaikka olemmekin suudelmia vaihtaneet. Tämä on enemmänkin tapailua tässä vaiheessa. En kyllä pistäisi pahakseni seurustelusta, mutta Liamilla vaikuttaa olevan muuta mielessä. Ehkä ihan hyväkin ettemme kiirehdi suinpäin suhteeseen.

Menen hyllyttämään dekkareita, vihellellen samalla. Kirjat kuuluvat kirjaston takimmaiseen nurkkaan, lähelle fantasiakirjoja. Vilkaisen hiukan kyseisen hyllyn suuntaan, muistaen Liamiin törmäämisen. Taidan olla ihan hupsu - ja päättömästi ihastunut - tuohon mieheen, kun ajattelen häntä ihan kaiken aikaa.

Yhtäkkiä tunnen ympärilleni kiertyvät kädet. Samassa korvaani kuiskaa matala ääni: "Miten menee, Jo?" Sillä samalla hetkellä hymy kiipeää takaisin punatuille huulilleni.

"Hei Liam", sanahdan kääntyen ympäri. Hänkin hymyilee aurinkoisesti, pitäen yhä käsiään ympärilläni.

"Etkai oo unohtanut meidän picnicciä?", kysyy mies katsoen minua suoraan silmiin. Pudistan päätäni.

"Odotan sitä innolla", vastaan keveästi, samalla heilauttaen hiuksiani sivuun kasvoiltani. "En mä sen takia voisi ees unohtaa"

Ruskeahiuksinen virnistää ja painaa hetkeksi aikaa huulensa otsalleni. Sitten kädet irtoavat ympäriltäni ja Liam astuu askeleen taaksepäin. "Nähään sitten siinä kahden aikaan. Tuun vaikka hakemaan, jos arvon neidille käy?", hän lausuu pehmeästi. Nyökkään vain vastaukseksi, kieputtaen vaaleita hiuksiani sormeni ympärille. Liam halaa minua vielä nopeasti, kunnes nappaa kirjan käsistäni. "Tän dekkarin oonkin jo halunnut pitkän aikaa lukea, kiitos Jo", lisää tuo virnistäen. Sitten mies kävelee lainaustiskiä kohden. Sydämeni jää pamppailemaan hullun lailla, ja otan tukea kirjahyllystä. Nopeasti laittelen viimeisetkin kirjat hyllyyn, kunnes palaan järjestelemään nuorten ja lasten hyllyjä. Työkaverini onkin jo täydessä työssä lainaustiskillä.

***

Haron kiharrettuja vaaleita hiuksiani, samalla tuijottaen itseäni peilistä. Vaaleansinisen sävyiset revityt farkut sekä vaaleanpunainen sifonkipaita näyttävät hyviltä yhdessä. Asettelen harmaan neulepuseroni paremmin harteilleni. Tungen mustan puhelimeni taskuuni, samalla vielä levittäen huulilleni vaaleahkonsävyistä huulipunaa. Virnistän peilikuvalleni itsevarmasti.

Kuluu muutama minuutti, kunnes ovikello soi. Avaan sen samalla hetkellä ja tapaan sieltä vaaleanruskeaan pitkään takkiin ja revittyihin farkkuihin pukeutuneen miehen. Liam virnistää nähdessään minut ja ruskeat silmät alkavat tuikkia. "Hei Jo", hän sanahtaa sulavasti.

"Hei Liam", tervehdin miestä puolestani. Hän näyttää todella suloiselta asussaan, ruutupaita vilkkuen takkinsa alta. Puren hiukan huultani estääkseni hyppäämistä miehen kaulaan. "Näytät hyvältä", mumisen punehtuen. Huomaan Liamin kuulevan, sillä hänen ilmeensä kirkastuu hiukan.

There Is This One Guy || L.P.Where stories live. Discover now