There Is This One Guy || L.P.

Luku 8: Your prince charming (L. P.)

Luku on omistettu henkilölle, jolle voin aina purkaa kaikkea kirjoittamiseen liittyvää sekä hehkuttaa ficcini saavutuksia - ja hän ei ikinä kyllästy. Hän aina jaksaa tsempata kirjoittamaan ja on muutenkin tosi ihana tyyppi. Muistakaa tsekata anskuheiii :n ficit!! Kiitos sulle vielä tosi paljon, oot ihana♥ !! Love u :)

Katselen hopeista puhelintani hymyillen. Olen vaihtanut tyttöystäväni - on jotenkin todella omituista kutsua häntä sellaiseksi - kuvan sen taustakuvaksi. Silitän peukalollani Jon vaaleita hiuksia ja lempeää hymyä. Taustalla on ihanan kesäinen maisema, joten olemme tainneet ottaa sen joskus viime viikkojen aikana. En itseasiassa ole edes varma.

Haukottelen hiukan haroessani samalla ruskeita hiuksiani. Raaputan leukaani astellessani pyjamanhousut roikkuen keittiön suuntaan. Majailen tällä hetkellä Niallin luona - hänen erittäin pienessä kaksiossaan Lontoon keskustassa. Ihmettelen vieläkin, miksi irlantilainen oli hommannut itselleen toisen asunnon, mutta ehkä se on vain käytännön syistä, että on helpompi tulla tänne Lontooseen. Niall kun on aika läheinen Josephinen kanssa, sillä ovathan he kuitenkin serkuksia.

Keittiöön asti päästessäni nappaan kaapista mukin ja teepussin. Otan vedenkeittimen käteeni ja valmistaudun kaatamaan tulikuumaa vettä mukiin. Valitettavasti takaani kuitenkin hyökkää ruskeahiuksinen nuori mies, ilmeisesti joku Niallin kavereista. "Annatkos mulle yhen teepussin?", sanahtaa tuo väsyneellä äänellä. Käännähdän varovaisesti ympäri, kiristellen hampaitani. Olen melkein läikäyttänyt polttavaa vettä kädelleni vain yhden tuollaisen pyynnön takia.

"Ai moi. Olitko sä Liam tai joku? Nähtiin silloin Jon luona", sanoo mies, hymy huulillaan. Hämmennyn hiukan, mutta nyökkään. "Niin joo mä olen Louis, Niallin kaveri, mutta myös Josephinen", jatkaa Louisiksi esittäytynyt. Hän tosiaan taisi olla silloin siellä leffaillassa mukana, varmaankin juuri se tyyppi, jonka kanssa Jo naureskeli paljon.

Kaadan nopeasti vettä mukiini ja lasken teepussin sinne. Sitten ojennan edessäni seisoskelevalle miehelle hänen pyytämänsä. Louis jää tuijottamaan minua hetkeksi aikaa, viimein virnuillen ovelasti. "Niin tota, sä oot vissiin viime aikoina viettänyt paljonkin aikaa Jon kanssa, etkös vaan? Aloin vaan miettiä, että jokos te ootte yhessä tai jotain sen suuntasta?", hän lausahtaa tarkkaillen ilmettäni. En oikein tiedä mitä sanoa, sillä tokihan olemme seurustelleet jo parikin viikkoa, muttemme kuitenkaan enempää. Ja onko Jo edes puhunut ystävilleen siitä?

Nielaisen ja yritän hymyillä mahdollisimman normaalisti. "Eipä meillä mitään ihmeempiä, ollaan joo tavattu muutaman kerran sen leffan jälkeen" - todellista vähättelyä - "mutta ihan jees menee, ei oo mitään virallista", lausahdan. Oikeasti haluaisin sanoa, että tämä on ainakin minun puoleltani jo vakava suhde ja olen huomannut ihastuneeni Josephineen kunnolla. Toisaalta en ole täysin varma hänen tunteistaan - ehkä hän pitää tätä vähän kevyempänä, tavanomaisempana suhteena, jolle on määrätty alusta alkaen niin alku kuin loppukin. Minä taas olen valmis laittamaan itseni likoon Jon puolesta - ja meidän suhteemme puolesta. Toivon ja suoraan odotankin meille edes jonkinlaista tulevaisuutta. Toisaalta haluan ottaa varovaisemmin ja olla kertomatta ajatuksistani tyttöystävälleni, kun en vielä ole varma hänen tunteistaan ja odotuksistaan. En muutenkaan halua kiirehtiä vaan mieluummin nauttia yhdessäolostamme ja katsoa mihin se lopulta johtaa.

Kuulen rykäyksen viereltäni sekä olantaputuksen. "Ilmeisen hyvin teillä menee, jos sä kerran vaan katoat sun mietteisiin ton kysymyksen jälkeen", sanahtaa ruskeahiuksinen nuorukainen virne huulillaan. Hymähdän hieman ja kohautan olkiani. Haluaisin kysyä mitä toinen tekee Niallilla, sillä tietääkseni olen ainut kutsuttu vieras. Toisaalta ystäväni varmaan selittäisi asian sitten paremmin, kunhan ensiksi vain pääsee ylös sängystään.