There Is This One Guy || L.P.

Luku 24: Nicola's & Nick's wedding day

[ a/n - aikahyppy huhtikuun kuudenteentoista päivään ]

Lakkaan kynsiäni kiiltäviksi vilkuillen samalla kelloa. Olen jättänyt jotenkin valmistautumisen hirveän viime tinkaan, joten nyt minulla ei juuri ole aikaa hidastella. Tai sitten myöhästyn Nicolan ja Nickin hääseremoniasta. Etenkin, kun on matkustettava Wolverhamptoniin. Kellon viisarit liikkuvat kellotaulua pitkin, kuin ilkkuakseen minulle, että aikani valuu vähiin kuin hiekka tiimalasissa jokaikinen hetki.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, ajattelen istuessani Liamin autossa. Hän ajaa kohti kotikaupunkiaan tiukka ilme kasvoillaan. En taida olla ainut, jota jännittää tämä päivä - Liam on vielä erityistehtävässä, sillä Nick oli pyytänyt hänet bestmanikseen. Poikaystäväni ajaa hienoisesti yli nopeusrajoituksen, kenties vahingossa. Hän näyttää ennemmin hermostuneelta kuin kireältä. En tohdi häiritä, joten kirjoitan sormusten ja ruusujen koristamaan korttiin nimemme onnittelujen alle. Sen jälkeen kurotan takapenkille laittaakseni kortin lahjapussiin. Hankimme Nicolalle ja Nickille kaunista korkealaatuista designia olevat viinilasit sekä hienoa punaviiniä. Minä lähinnä valitsin viinilasit sopimaan Liamin valitseman viinin kanssa, koska olen viinin kanssa vähän onneton. Tämän lisäksi lahjastamme löytyy kaksi hierontalahjakorttia, eli yksi morsiamelle, toinen sulhaselle. Lahja kuulostaa kenties kovin yltäkylläiseltä, mutta päätimme nyt panostaa häälahjaan, vaikka se verottikin meidän molempien rahapusseja enemmän kuin olikaan alunperin tarkoitus. Olen kyllä varma, että hääpari pitää siitä.

"Hyvin se menee", kuiskaan poikaystäväni korvaan kun hän ajaa kirkon pihaan. Suukotan hänen poskeaan ja tunnen Liamin rentoutuvan heti kosketuksesta. Hän kääntyy minun puoleeni ja silittää sormenpäillään poskeani. "Kiitos, Jo", hän kuiskaa kiitollinen hymy kasvoillaan. Astumme ulos autosta ja nappaan poikaystävääni kädestä kun lähdemme kävelemään parkkipaikalta kohti tuota kivistä rakennettua korkeata rakennusta. Arkkitehtuurillisesti kirkko on kyllä kaunis minunkin silmääni - siihen kuuluu korkea kellotorni sekä suuret goottilaistyyliset ikkunat. Kirkon väritys on suurin yllätys, se ei nimittäin ole valkea tai muutenkaan vaaleasävyinen - tummat sävyt peittävät niin seinät, katon kuin ikkunatkin. Kirkon toista sivua peittää köynnöskasvit, ruusut ja vehreys. Toisella puolella lienee siis puutarha. Tarkastelen yksityiskohtia kuin mikäkin turisti, joskin vailla kameraa. En ole kovin hengellinen, mutta tämä kaunis rakennus jo herkistää minut aivan uudella tapaa.

Istuudun Liamin jäljessä kirkon etuosaan. Geoff ja Karen hymyilevät leveästi, kun huomaavat meidän saapuneen paikalle. Heidän toisella puolellaan istuvat Thomas ja aina niin aurinkoinen Ruth. Hänenkin tosin normaalisti kireille kasvoilleen on virittynyt hymy, onhan hänen rakas isosisarensa menossa tänään naimisiin. Kättelen muutamaa valkohapsista rouvaa, jotka istuvat takanamme olevassa rivissä. Saan kuulla, kuinka olen herttaisen näköinen nuori nainen - minulta tiedustellaan, että olenhan nyt Liamin uusi heila ja onkos meillä pian tulossa samanlainen juhla eteen kuin Nicolalla ja Nickillä. Kuittaan tiedustelut vain naurulla, sillä seurustelusuhteemme ei ole kestänyt edes vuotta. Vaikea siis tietää, mitä tulevaisuus tuo mukanaan! Toinen rouvista esittäytyy lopuksi Liamin isoäidiksi, hänen nimensä on Edith ja hän käyttää kuulemma todella vahvoja silmälaseja, joita ilman hän on käytännössä sokea. Toinen rouvista on Isolda, Edithin nuorempi sisar. Hän hymyilee koko ajan, lähinnä vain nyökkäilee sisarensa puhuessa, mutta sydämellinen hymy paljastaa hänen olevan samaa mieltä. Myös yksi vanhempi herrasmies istuu heidän vieressään, hän on Geoffin isä Robert, joka yrittää vitsailla pyörätuolissa istuvan naisen kanssa. Nainen on Geoffin sisar Leigh.

Sitten seremonia alkaa, kirkko hiljenee ja urut alkavat soimaan. Liam on siirtynyt Nickin vierelle kirkon alttarin lähistölle ja morsiusneidot astelevat sisälle Ruth etunenässä, sillä hän on siskonsa kaasona. Ihastelen vain noita kauniita mekkoja, ihmisten kasvoilla olevia hymyjä ja ilomielistä tunnelmaa. Ja sitten kaikki nousevat viimein seisomaan, koska morsian saapuu. Nicolan valkea mekko on kuin sadusta: pukuun kuuluu kaunis pitkä laahus, se on leveähelmainen sekä pitkähihainen. Hihat ovat ohutta pitsiä, kukkakuvioitua. Helmaan on kirjottu samanlaisia kauniita kukkasia kuin hihoihinkin. Nicolan vaaleita kutreja peittää kaunis huntu, jonka läpikin erottaa hänen jo kyyneltyneet silmänsä. Nick näyttää kyllä samanlaiselta alttarilla odottaessaan.