There Is This One Guy || L.P.

Luku 3: You give me this feeling

Illalla Niall sekä Liam olivat suunnanneet kohti hotelliaan. Olin jäänyt yksikseni kerrostaloasuntooni. Toisaalta se oli hyvä, sillä sain tehdä aamutoimet rauhassa.

Vaaleansiniset silmät tapittavat peilistä, tummanvaaleat hiukset kiharoilla. Huokaisen hiukan, ajatukset hiipien tämän päivän tekemisiin. Menisin Liamin kanssa kävelylle, en malttanut odottaa! Värähdän hieman, virnistyksen noustessa punertaville huulilleni.

Mennessäni makuuhuoneeseeni, puiselle vaatekaapille, musta puhelimeni tärisee pöydällä. Käyn nappaamassa sen käsiini ja poistan näytön lukituksen. Yksi viesti saapunut, ilmoittaa kapistus. Avaan viestisovelluksen ja huomaan Liamin numerosta tulleen viestin. 'Hei Jo! Koska olisit valmis kävelylle? -Liam' Hymyilen hassusti miehen viestille ja vilkaisen seinällä roikkuvaa kelloa. Kello on nyt yksitoista ja minulla menisi varmaan tunti käydä pikaisesti suihkussa, syödä ja laittautua. 'Onko klo 12 hyvä aika? :) ', vastaan Liamin viestiin. Pureskelen hermostuneena vaaleanpunaisiksi lakattuja kynsiäni. Pian Liam vastaa, että se sopii. Ryntään nopeasti vaatekaapille ja viskaan puhelimen sängylle peittokasaan.

Vilkuilen itseäni peilistä. Päälläni on harmaa puolihame, suosikkini. Paita on ihan tavallinen sininen toppi. Hiukset olin vain harjannut ja jättänyt auki. Ne ovat vielä hiukan kosteat. Olin laittanut myös ripsiväriä sekä kapeat eyeliner-rajaukset. Virnistän hermostuneesti peilikuvalleni ja laitan harmahtavaa neuletta paremmin vyötäisilleni.

Pian ovikello soi äänekkäästi, joten avaan oven. Siellä on Liam, joka hymyilee minulle. Hymy hiipii myös minun kasvoilleni. Mies näyttää komealta mustissa farkuissaan ja ruudullisessa paidassaan.
"Näytät kauniilta", Liam lausuu pehmeästi. Hymyilen entistä leveämmin, hiukan punastuen. "Sinäkin näytät hyvältä", vastaan kohteliaisuuteen. Nappaan puhelimen, lompakkoni sekä asuntoni avaimet pieneen mustaan käsilaukkuun. Sitten kiskon valkoiset conversen pitkävartiset tennarit jalkaani. Liam astelee edeltä ulos ja minä seuraan häntä.

Kävelemme rauhalliseen tahtiin ulos valkeasta kerrostalosta. Kumpikaan ei puhu mitään, mutta hymymme eivät hyydy. Olen vieläkin yllättynyt, että Liam on serkkuni ystävä. Olen siihen kuitenkin todella tyytyväinen, sillä saimme uuden mahdollisuuden tavata.

Liam katsahtaa minuun, kun pääsemme pois rappukäytävästä raikkaaseen kesäiseen ilmaan. "Minnepäin lähdetään?", kysyy nuori mies minulta.
"Minulle käy mikä vaan", vastaan hiukan naurua äänessäni. Mies nyökkää sanoilleni ja ehdottaa sitten Thames-joen rantaa, jonne matka on sopivan lyhyt kävellen.

Astelemme rauhalliseen tahtiin, askeleet sopien yhteen. Alamme jutella rennosti. Minulle selviää, että Liam on kahdenkymmenenyhden vanha, kuten serkkuni Niall. Minä olen juuri täyttänyt yhdeksäntoista, joten ikäeroa meiltä löytyy reilut kaksi vuotta. En ollut ensikohtaamisellamme edes ajatellut tuon kaltaista pientä, joskin merkittävääkin, asiaa. Arvaukseni miehen iälle oli kutakuinkin osunut nappiin.

"Mitä sä harrastat?", kysyy vaaleanruskeahiuksinen utelias sävy äänessään.
"No ei mulla oikein ole mitään harrastusta. Tykkään kyllä valokuvata, lukea ja tanssia", vastaan pian. "Onko sinulla mitään harrastusta?" Liam nyökkää hiukan ja virnistää.
"Nautin urheilusta ja käyn salilla. Tykkään myös laulaa"
Nostan yllättyneenä kulmiani ja vilkaisen miehen tummanruskeita silmiä. Toki olin huomannut hänen olevan lihaksikas, mutta laulamista en olisi arvannut. Liam on paljon mielenkiintoisempi persoona kuin olin ehtinyt ajatellakaan.
"Yllätyitkö?", kysyy tuo virnuillen. Nyökkään.
"En varmaan erityisemmin näytä miltään musiikki-intoilijalta, mutta tosiaan laulaminen ja biisien kirjoittaminen on mukavaa", Liam jatkaa.
Pienestä hämmennyksestä toinnuttua kysyn mieheltä, josko hän laulaisi jotakin minulle. Hän pudistaa ujosti päätään. "En mä nyt niin kovin hyvä ole.."

Äkkiä olemmekin jo saapuneet Thamesin rannalle. Käännän siniset silmäni auringon paisteessa välkkyvään jokeen. Sää on kaunis ja ihanan lämmin. Liam tulee viereeni ihailemaan kaunista maisemaa. Mies nojaa aitaan, vilkaisten sitten minua. "Olet kaunis", lausuu hän tummanruskeat silmät tuikkien. Käännän katseeni joesta vierelläni olevaan mieheen. Puren kiusaantuneena alahuultani ja vilkaisen sen jälkeen maata. Tuntui oudolta saada kehuja ulkonäöstäni, sillä pidän itseäni ihan keskivertona, en kauniina. Käännän viimein vaaleansiniset silmäni Liamiin.

"Olet oikeasti tosi kaunis, kumpa ymmärtäisit sen", sanoo Liam hymyillen. Sitten hän kurottaa kättään poskeani kohti. Miehen käsi laskeutuu poskelleni. Liam alkaa silittää peukalollaan hellästi poskea. Värähdän hiukan, mutten vetäydy pois. Mies on komea - ja pakko myöntää - olen ihastunut häneen.

Liamin läheisyys ja sanat saavat aina perhoset läpättämään vatsassani. Kylmät väreet kulkevat selkääni pitkin miehen kosketuksesta ja hymy hiipii huulille. Tuo vaaleanruskeahiuksinen saa minut iloiseksi, vaikkemme olekaan tunteneet kauaa. Liam on minulle yllättävän tärkeä jo nyt.

Liam hymyilee vieläkin ja sitten siirtää kätensä selkäni taakse. Mietin hiukan pyörryksissäni miehen kosketuksesta, että mitä hän oli tekemässä. Pian tuo ruutupaitainen komistus nojaa minua kohti ja kaappaa minut sitten halaukseen. Kiedon automaattisesti käteni Liamin selän taakse, painautuen hiukan lähemmäs. Tämä läheisyys tuntuu hyvältä. Minulla on turvallinen olo Liamin kanssa, vaikka yleensä olenkin melko ujo uusien tyyppien seurassa. Liam oli vienyt sydämeni ensimmäisellä minuun luomallaan katseella. Kumpa aika vain voisi pysähtyä ja voisin jäädä Liamin kainaloon. Ikuisesti.

// tässä sitten kolmas luku tätä tarinaa :) toivottavasti tykkäätte ja painakaa siinä tapauksessa vote-nappia ;)
Tein nyt vähän pidemmän luvun, joten kertokaa haluaisitteko jatkossakin tämän mittaisia vaiko kenties pidempiä.
Oli mahtavaa taas huomata katselukertojen kasvaminen, yli 200!! Kiitos kaikista kommenteista sekä palautteesta c:

Thanks and love you xx