There Is This One Guy || L.P.

Luku 5: Meetings with him

Ihanan iltamme päätteeksi Liam saattaa minut kotiin. Mies ojentaa takkinsa minulle ja laitan sen kiitollisena harteilleni. Samalla vaaleanruskeahiuksinen nappaa minua kädestä ja silittää peukalollaan kämmenselkääni astellessaan eteenpäin. Vieno hymy pyrkii huulilleni. Katson vaivihkaa vierelläni kävelevää nuorta miestä. Sydämeni pamppailee kun muistan nuo pehmeät huulet omillani.

"Oliko sinulla mukavaa?", kysyy mies nojaten seinään asuntoni oven vieressä, suklaanruskeat silmät tuikkien. Voisin vain hukkua niiden katseeseen, joka viestittää lempeyttä ja huolenpitoa. Liam puree hiukan huultaan, näyttäen muutaman sekunnin ajan epäröivältä ja ujolta. Se purkaa oman ujouteni sisältäni ja yhtäkkiä nojaudun miestä kohti. Tunnen takin tippuvan harteiltani kerrostalon likaiselle käytävälle. Tiedän, että jaloissani on rakkulat korkokenkieni jäljiltä. Ymmärrän sen, että olen tuntenut Liamin vasta viikon, jos sitäkään. Tämä tunne on kuitenkin jotakin suurempaa kuin ihastusta. Rakkautta ensisilmäyksellä.. Se tietty tunne rohkaisee minua kietomaan käteni miehen niskaan ja painamaan huuleni vasten miehen vastaavia.

Suudelmamme on keveä kuin perhosen siipi ja lämmin kuin kesäinen ilta. Huulemme sopivat hyvin yhteen, vallan täydellisesti. Tunnen Liamin kädet selkäni takana. Läheisyys tuntuu ihanalta.

Vähän ajan päästä tunnen käsien valuvan kohti kylkiäni ja suudelman hidastuvan. Hetken kuluttua vaaleansiniset silmäni kohtaavat Liamin ruskeat. Hymyt valaisevat kummankin kasvot. Liam hymyilee laiskasti ja sanoo: "Sä toden totta olet jotakin, Josephine"

Virnistän hiukan, sukaisten samalla hiuksiani taaksepäin, pois kasvoilta. "Kiitos, kai", lausahdan kikatuksen saattelemana. Nimeni kuulostaa tavanomaista kauniimmalta Liamin sanomana. Yleensä hermostun heti kuullessani jonkun käyttävän oikeaa nimeäni lempinimeni sijasta, mutta kai minä voin tuon miehen kohdalla tehdä poikkeuksen. "Säkin olet ihan hyvä tyyppi", lisään naurahtaen. Sanani saavat myös Liamin nauramaan.

"Mun pitäisi varmaan alkaa jo mennä", lausuu vieressäni seisova mies harmistunut sävy äänessään. Nyökkään hiukan pettyneenä. "Me kyllä nähdään pian, jooko?", kysyy Liam. En vastaa mitään ääneen, nyökkään vain punastus poskillani.

Saan vielä halauksen tuolta hiukan vanhemmalta mieheltä. Vilkutan hänelle avatessani asuntoni oven. Sisälle päästessäni nojaan ulko-oveen ja huokaan. "Treffimme" olivat olleet ihanat..

***

Kuluu viikko ihan normaalisti, kunnes kuulen jälleen Niallista. Serkkuni on Lontoossa ollessaan hengaillut paljon hyvän ystävänsä Louisin kanssa, ja siihen tuon nuoren miehen aika melkein täysin onkin mennyt. Olin itsekin tavannut tuon ruskeahiuksisen useita kertoja vuosien aikana ja todennut miehen olevan ikuinen hauskanpitäjä. En olisi yllättynyt, jos baareissa ravaaminen oli kuulunut viikon ajan kahden miehen vapaa-ajanvietto - suunnitelmiin.

Tänään Niall kuitenkin saapuu luokseni Louisin kanssa leffailtaa viettämään. Meillä on aikeissa katsoa kauhuleffoja, mitä pelottavampia, sitä parempia. Mukaan tulisi myös Harry. Tuo kiharahiuksinen tulee hyvin toimeen serkkuni kanssa ja tuntee Louisinkin hyvin. Meidän kaveriporukkamme on tiivis, ja siihen kuuluu meidän neljän lisäksi myös Zayn. Mustahiuksinenkin luultavasti saapuu paikalle, jos kiireiltään ehtii.

Hyräilen rauhassa Ed Sheeranin kappaleita ja laitan popcorneja mikroon. Kannan limsapullot olohuoneeseen, yhdessä karkkikippojen ja suklaan kanssa. Laitan kahden pienen sohvan tyynyt suoraan. Sitten hymähdän itsekseni ja menen ovelle, ovikellon rämistessä.

"Hei Niall ja Louis", sanahdan iloisena. Halaan kumpaakin poikaa heidän sanoessaan tervehdyksensä. "Näittekö Harrya vielä?", kysyn ottaessani irlantilaisen pojan tuomat sipsipussit. Käyn kaatamassa ne eri kulhoihin kuullessani Louisin vastauksen. "Kyllä se kohta tulee", tummahiuksinen poika lausahti.