There Is This One Guy || L.P.

Luku 16: Relaxing Saturday

Tähän alkuun on pakko sanoa vaan että iso KIITOS! en olisi ikinä arvannut, että mun tarina saa joskus 5000 lukukertaa - nyt ollaan jo sekin ylitetty, hurjaa! kiitos kaikille lukijoille, ootte ihania ja saatte mut hymyilemään <3

Auringonsäteet pujahtelevat sälekaihdinten väleiköistä, tehden valoläikkiä beigeille lakanoille. Räpyttelen silmiäni herättyäni kyseisistä säteistä aiheutuvaan äkilliseen valoon. Pieni haukotus pääsee huuliltani, muuttuen sitten pienoiseksi hymyksi. Liam makaa vierelläni, kädet ympärilläni. Tunnen olevani turvassa sekä ihmeellisen autuas. Melkein naurattaa.

Nyt ollessani enemmän hereillä kuin hetkeä aikaisemmin, alan tutkia makuuhuoneeni yksityiskohtia tarkemmin. Peittoni on valahtanut melkein kokonaan lattialle, tällä hetkellä roikkuen vain osittain jalkojeni päällä. Olen tainnut taas vaihtaa kylkeäni useampaan kertaan yön aikana, ainakin nuorempana se oli pääsyy petivaatteideni tippumiselle. Tarjosin eilen Liamille omaa peittoa, ihan vain kääntyilyni vuoksi, muttei hän halunnut sitä. Toivottavasti poikaystäväni ei ole saanut useampia potkuja jalkoihinsa tai joutunut palelemaan päätöksensä myötä.
Lattialla lojuu myttynä eilisen farkkuni sekä paitani. Huomaan Liamin viikanneen omansa lipaston päälle. Hymyilen näylle, sillä ehkä minustakin tulee siistimpi poikaystäväni myötä. Ainakin toivon sitä, sillä joskus huoneessani lojuu vaatteita lattialla sikin sokin ja lattialla kulkee pölykoiria, muusta asunnosta puhumattakaan.

Ajatukseni kulkeutuvat takaisin poikaystävääni, jonka kainalossa makailen juuri nytkin. Hänen rauhallinen hengityksensä kutittaa niskahiuksiani ja hänen tummat hiuksensa hipovat hartioitani. Siirrän sormeni Liamin käsivarrelle ja alan '"piirtelemään" sormenpäilläni sydämiä ja erinäisiä kiemuroita. Sen jälkeen siirrän sormeni Liamin käsivarsien tatuoinneille ja kuljetan etusormeani niiden reunoja pitkin. Pidän tatuoinneista, varsinkin Liamin omista. En aluksi, ainakaan tavatessamme kiinnittänyt niihin paljoakaan huomiota, mutta nyt olen jo ehtinyt kiintyä niihin. Niin nuoliin, teksteihin kuin höyheneenkin. Ne ovat hienosti toteutettuja, kertomuksia Liamin elämästä ja kokemasta tai vain hetkellisiä päähänpistoja. Joka tapauksessa ne kertovat ikuista tarinaa poikaystäväni iholla.

Pidän todella paljon tatuoinneista, vaikken olekaan itse mitään sellaista hankkinut. Joitakin suunnitelmia kuitenkin löytyy, mutta ehkä joskus. Tatuoinnit kun pysyvät iholla ikuisesti, niin mitä jos ehdinkin kyllästyä? Toisaalta voin joutua vaikka onnettomuuteen yhtenä päivänä ja menehtyä sen vuoksi, mutta en minä silti ole erityisen varovainen. Meille on annettu yksi elämä, joten miksi käyttää se vain epävarmuuteen ja pelkoon? Enkä edes välttämättä ehtisi elää niin pitkään, että alkaisin katua tatuointiani. Parempi siis elää kun voi, eikä vain pelkurina piileskellä kotona ja käyttää miljoonia tekosyitä kaikkeen mahdolliseen. Sisuunnun omista ajatuksistani ja päätän hankkia pian jonkin kuvan koristamaan ihoani. Ihoni on minun tarinani, se kertoo sitä mm. arpien ja tatuointien muodossa. Haluan alkaa kuvittamaan tarinaani mahdollisimman nopeasti.

Käännähdän niin, että kasvoni ovat Liamin kasvoja vasten. Hänen kätensä ovat vieläkin ympärilläni, joskin astetta löyhemmin kuin ennen kääntymistäni. Nyt peitto viimein tipahtaa lattialle, päästäen pienen kahahduksen sen myötä. On vain hilkulla, että saan pidettyä hihityksen sisälläni. En halua herättää Liamia vielä, sillä hän saa nukkua nyt pidempään viikonlopun kunniaksi.
Siinä lähellä ollessani tarkkailen poikaystäväni kasvoja. Ruskeat hiukset kihartuvat paikoitellen, hieman pystyynkin sojottaen. Silmiä korostavat tuuheat tummat ripset. Ilme on rentoutunut, otsa rypytön. Muutaman päivän sänki peittää leuan sekä leukaluut. Huulet ovat hieman avonaiset, lämmin hengitys pyyhkii kasvojani. Tekee mieli painaa useita pieniä suudelmia pitkin poikaystäväni kasvoja. Sydämeni täyttyy jokaisella hetkellä enemmän ja enemmän kiintymyksestä, se vallan pakahtuu.