There Is This One Guy || L.P.

Luku 23: Happy New Year

"Mä toivon, että tästä päivästä tulee hyvä", lausahdan itsekseni aamulla harjatessani hiuksiani peilin edessä. On tapaninpäivä, joten olemme menossa katsomaan jalkapallopeliä. Ruth ja Thomas suuntaavat shoppailemaan Karenin kanssa, mutta Nicola ja Nick tulevat meidän kanssamme stadionille. Mukana tietysti myös poikaystäväni sekä Geoff, molemmat suurina jalkapallofaneina! Tietääkseni kuitenkin eniten jalkapalloa rakastaa koko perheessä Nicola - hän on ymmärtääkseni pelannutkin nuorempana useita vuosia kyseistä lajia. Minua hävettää hieman myöntää, mutta olen aika epävarma jalkapallosäännöistä kuin myös joukkueista. Toivon oppivani pelin myötä lisää.

Nicola kurkistaa huoneeseen ja kysyy, että olenko pian valmiina. "Isä starttaa jo autoa, innoissaan kun on, että säkin oot tulossa mukaan", hän naurahtaa perään. En voi itsekään pitää naurahdusta loitolla. Toivottavasti Geoff ei kuitenkaan pety, että olen niin tietämätön!

Vihdoin kävelemme jo stadionilla katsomon portaita ylös. Pidän Liamin kädestä kiinni seuratessani muuta perhettä. Istahdan rivin viimeiselle paikalle portaiden vierelle, tietysti, poikaystäväni vierelle.

Pelin alettua kyselen rohkeasti pelaajista ja ihan varsinaisesti jalkapallostakin. Kun pilliin vihelletään, haluan tietää miksi ja näin poispäin. Liamista se vaikuttaa olevan varsin hellyyttävää kun osoitan olevani todella kiinnostunut, vaikken niin hirveästi tajuakaan. Ainakin miehen kasvoilla karehtii joka kerta hymy, kun kysyn kiinnostuneena jotakin uutta. Pallopelit eivät ole juuri minun alaani!

"Käydäänkö hakemassa vähän jotain juotavaa?" poikaystäväni ehdottaa pelin puoliajalla. Nyökkään vain vastaukseksi ja suuntaan kohti stadionin käytävällä ollutta kioskia. Siellä ostamme kummatkin kokikset, joita jäämme hörppimään ennen katsomoon palaamista.
"Onko täällä ollut sun mielestä ihan kivaa?" Liam esittää rehellisen kysymyksen. Nyökkään vain hymyn valaistessa kasvoni.

"Kiitos kun toitte mut edes peliin. Tää jalkapallon maailma on oikeestaan aika kiehtova, vaikka mä oonkin vielä ihan pihalla!" lisään selitykseksi. Laitan pullon pullonkeräysastiaan ja virnistän. Painan keveän suukon ruskeahiuksisen poskelle. Hän vaikuttaa olevan tyytyväinen - joko suukon vuoksi tai ehkä sanojeni, ken tietää.

Peli jatkuu, ja saatan eläytyä paremmin siihen ja sen tunnelmaan nyt, kun minulle on selvennetty esimerkiksi keskeisiä sääntöjä. Välillä kuitenkin saan ihmetellä, että mitä onkaan tekeillä - onneksi seurani kuitenkin kyllästymättä jaksaa valottaa minulle noita pienempiäkin hippusia.

Pelin päätyttyä - sen voitti koko Paynen perheen suosikkijoukkue - Geoff miltei anelee, josko lähtisimme hänen kanssaan pizzalle. Mies tarjoaisi kuulemma sen kaikille, kunhan vain emme joudu vielä palaamaan kotiin jouluruokien äärelle. Minua naurattaa hieman, sillä tiedän jo eilisenkin perusteella, kuinka paljon Geoff oikeastaan jouluruoasta pitää. Kenties hän vain ei haluaisi, että hauskanpitomme päättyy kovin lyhyeen.

Leikkaan katkaravuilla ja tonnikalalla päällystettyä pitsaani kuunnellen samalla puheensorinaa ympäriltäni. Sitä syntyy toki muustakin kuin meidän porukastamme, mutta Nicola ja Geoff kiistelevät selvästi leikkimielisesti jalkapallosta. Nick heittelee välillä kommenttejaan keskusteluun, kun taas Liam nyökyttelee innokkaasti ja vilkuilee minua kuin tarkistaakseen viihdynkö heidän seurassaan, vaikken otakaan keskusteluun osaa.

Sitten keskustelu siirtyy jalkapallosta opiskeluun. En ole kuunnellut niin tarkasti, että tietäisin tarkkaa syytä keskustelun suunnanvaihdokselle, mutta olen heti skarpimpi kuin aiemmin. Ja kuten saatoin arvatakin, kysyy Nicolan sulhanen minun kuvioistani niin opiskelun kuin työskentelyn sarallakin. Selitän kohteliaasti olevani määräaikaisissa töissä kirjastossa Lontoossa, mutta vielä vailla opiskelupaikkaa. Hän ei takerru siihen, etten ole koulussa tällä hetkellä, vaan ryhtyy kysymään tarkentavia kysymyksiä.