There Is This One Guy || L.P.

Luku 4: Let me be your last, first kiss

Tuossa ylempänä on yksi One Directionin kappale (joka toivottavasti toimii, vaihdoin version jälkikäteen kun edellinen ei toiminut kuin koneella), joka innosti mua kirjoittamaan tän luvun cx Voin sanoa jo nyt alkuun luvun olevan tavallista pidempi, koska kirjoitin koneella. Enjoy!

Lakkaan kynsiäni rauhalliseen tahtiin oransseiksi. Vilkaisen vaaleanruskealla laminaattilattialla istuvaa ystävääni. Bree kohottaa katsettaan huomatessaan minun vilkuilevan häntä. Hän lakkaa kynsiään juuri kirkkaanpinkeiksi. Pudistan päätäni osoittaakseni, ettei minulla oikeastaan ollut mitään asiaa.

Kynsien kuivumista odotellen viheltelen hiljaa itsekseni. Bree suipistaa huuliaan ja katsoo minua epäluuloisesti. "Jo, oletko varmasti kunnossa? Et vain ole pitkään aikaan ollut noin hyvällä tuulella", sanahtaa ystävättäreni utelias sävy äänessään. Naurahdan hiukan hänen sanoilleen ja nostan leveän hymyn kasvoilleni. "Kaikki on kunnossa", lausahdan nykäisten housujeni rypyn suoraksi. Tiedän käytökselläni saavani Breen ihan hulluksi. Tuo tyttö vain on niin utelias ja todella malttamaton. Bree tietää melkein jokaisen juorun luonteenpiirteensä takia, seuraten ties minkälaisia turhanpäiväisiä julkimoita. Toisaalta tuosta tummanruskeahiuksisesta tytöstä on ollut paljonkin hyötyä, sillä häneltä saan aina uusia laittautumisvinkkejä sekä tietoa uusista muoti-ilmiöistä. Ei siis ole vaikea arvata ystäväni opiskelevan stylistiksi.

Noin muutaman minuutin hiljaisuuden jälkeen Bree viimein kysyy mieltään painavan kysymyksen, todella leveä virne punatuilla huulillaan. "Kuka tällä kertaa on kyseessä?" Nielaisen ja esitän, etten kuullut kysymystä. Pakko myöntää, että ihastun aika helposti, josta ystäväni saa helposti aina piikittelyn aiheen. Tietenkään Bree ei tee sitä ilkeyttään.

"Se on yksi Liam", pukahdan viimein. En annan ystävälleni puheenvuoroa, vaan jatkan täyttä häkää, yllättyen itsekin puhetulvastani: "Niin ja olen tavannut hänet jo ainakin kahdesti. Olen totaalisesti ihastunut, ihan eri tavalla kuin ennen. Liam on.. erilainen. Hän on todella ihana, komea sekä hauska tyyppi. Haluaisin mielelläni tavata hänet pian uudelleen, vaikka kävelystämme onkin vasta muutama päivä". Huomaan Breen vihreiden silmien suurenneen ja järkkyttyneen ilmeen kohoavan hänen kasvoilleen. Yleensä Bree on erittäin vaikea yllättää, mutta kerrankin olin onnistunut siinä. Minä kun harvemmin vietän aikaa miesten kanssa, lukuunottamatta Niallia sekä Harrya. En vain ole niin kovin menevää tai puheliasta tyyppiä.

"Siis mitä sä just sanoit? Siis sulla on kuin onkin ihastus, mahdollisesti pian poikaystäväkin", sanoo Bree virnistäen lopuksi. Pyöräytän silmiäni ja avaan suuni. Onnekseni puhelimeni pärähtää soimaan ja vältyn vastaamasta tytön kysymyksiin. Nappaan puhelimen viereltäni lattialta, vilkaisten samalla ystävääni varoittavasti. Olen jo kyllästynyt Breen ärsyttäviin lausahduksiin kesken puheluideni. En katso soittajan nimeä taikka numeroa, vaan vien puhelimen suoraan korvalleni painaen vihreää luuria.

"Hei vaan", kuulen miesäänen sanovan, selvästi virne huulillaan. Tunnistan samalla hetkellä sen olevan Liam. Hermostuneisuus valtaa kehoni ja rukoilen mielessäni, etten änkytä tai muuten nolaa itseäni.

"No moi", lausahdan hymyillen. Huomaan Breen samalla kohottavan kulmiaan ja muodostan ääneti sanan Liam. Kuin taikaiskusta ystäväni tajuaa ja ryntää ihan kiinni minuun, niin että kuulee keskustelun itsekin. En toisaalta viitsi kieltääkään, sillä muuten saisin vastata seuraavat parikymmentä vuotta puheluun liittyviin kysymyksiin. Kuten sanoin, Bree on todella utelias.

Pehmeä sävy äänessään Liam jatkaa: "Mitä kuuluu, kaunokainen?" Punastun, vaikka tiedänkin ettei mies näe reaktiotani. En tajunnut mitä tuo tummahiuksinen minussa näki, haluten kutsua minua aivan koko ajan kauniiksi. "Ihan hyvää. Mitä sinulle?", kysyn saaden puhekykyni takaisin. Kuulen puhelimesta askeleiden ääniä sekä pienen naurahduksen.