There Is This One Guy || L.P.

Luku 2: Week later

Leivon suklaamuffineja. Siivoan jauhot ja muut ainekset omille paikoilleen. Vaaleansiniset silmäni harovat asuntoani, varmistaen kaiken olevan kunnossa. Tänään on se päivä, kun Niall ja hänen ystävänsä tulevat kylään.

Juuri otettuani muffinit uunista, ovikelloni soi. Haron hiuksiani pois kasvoilta ja virnistän itselleni peilin kautta. Ei Niall huomaisi, vaikka minulla olisikin hiukset takussa ja vaatteet jauhoissa. Hänelläkin oli varmasti ollut ikävä, joten pikkuasiat eivät ole tärkeitä.

Avaan oven reippaasti ja hymyilen. Kuten olin arvannutkin, irlantilainen poika hyökkää heti kimppuuni ja rutistaa minua tiukasti. Sen jälkeen katsahdan serkkuni ystävään. Miehellä on vaaleanruskeat hiukset ja tummanruskeat silmät. Tuon silmät suurenevat. Minäkin tuijotan serkkuni ystävää suu avoinna. Niall ei huomaa reaktioitamme. "Josephine, tässä on Liam. Olemme tunteneet toisemme jo aika kauan", esittelee serkkuni ystävänsä.
"Tuota.. me ollaan jo tavattu", sanahdan vaimeasti. Huomaan Liamin hymyilevän minulle, ja hymy nousee myös minun huulilleni. Niall kummastelee asiaa ja minä naurahdan hiukan.

Hetken päästä istumme kaikki kolme kahvikupposen ääressä. Niall mutustaa ainakin kolmatta muffiniaan, ja minä pyörittelen vaivaantuneena lusikkaa kupissa. En tiedä mitä sanoa. Liam yskäisee ja kysyy missä vessa on. Käyn näyttämässä paikan ja palaan keittiöön. Siellä Niall on juuri saanut muffinin syötyä, kohottaen kulmakarvojaan.

"No mitä", sanahdan hiukan kiusaantuneesti. Vaaleahiuksinen vain osoittaa suuntaan, jonne Liam oli kadonnut. "Mitä teidän kahden välillä on?", kysyy mies hetken kuluttua. Selitän ripeästi kohtaamisemme kirjastossa ja serkkuni vain vinkkaa silmää. Huokaisen ja pyöräytän vaaleansinisiä silmiäni.

"Mikset sä ole puhunut sille? Siis jos siitä on joku viikko jo kun tapasitte?", kysyy irlantilainen nopeasti.
"Mä olin kyllä soittamassa", sanon puolustelevaan sävyyn. Niall tuhahtaa. "Jo, sä oot selkeesti ihastunut!" Vilkaisen vessan suuntaan ja sitten istahdan pöydän ääreen.
"No, ehkä ihan vähäsen..", mumisen ja hymy valaisee kasvoni. Niall virnistää ja sanoo olleensa jälleen kerran oikeassa.

"Kuka oli oikeassa?", kysyy vaaleanruskeahiuksinen mies tullessaan takaisin keittiöön. Niall vain pudistaa päätään, ja minä alan täyttää tiskikonetta. Kasvoni punertavat ja minua nolottaa. Toivottavasti Liam ei kuullut aiempia sanojamme.

Hetken kuluttua Niallin puhelin soi ja tuon täytyy mennä vastaamaan. Irlantilainen serkkuni astelee ulos parvekkeelle.

Jään Liamin kanssa kahden keittiöön. Haron tummanvaaleita hiuksiani hiukan, hymyillen samalla hermostuneesti. "Kiva taas nähdä", lausahtaa minua hiukan pidempi mies leveästi hymyillen. Hetken kuluttua tunnen kosketuksen poskellani ja kohotan katseeni ruskeisiin silmiin. Liam on siirtynyt vähän lähemmäs ja silittää hellästi sormenpäillään poskeani. "Haluaisitko lähteä huomenna kävelylle?", kysyy mies hiljaa. Tunnen hänen hengityksensä kasvoillani ja nyökkään hiukan. "Se olisi mukavaa", lausun hiljaisesti.

Puren huultani Liamin nojautuessa lähemmäksi. Vaaleanruskeahiuksinen sipaisee vaaleita hiuksiani korvan taakse, kunnes kuuluu kamala pamahdus. Säikähdän ja Liam vetäytyy kauemmas. Näemme Niallin tulevan pois terassilta. "Se oli vain äiti, joka kyseli joko ollaan perillä", sanoo mies tuskin vilkaisten meitä. Nyökkään ja Liam haroo hiukan hiuksiaan, vinkaten samalla silmää.

// tässä toinen luku, hiukan juonikin edistyy :D edellinen luku oli tylsähkö, mutten halua kiirehtiä juonen kanssa.
Palautetta otetaan kiitollisena vastaan!
Kiitos voteista ja kommenteista, ne innostavat jatkamaan c:

Thanks and love you xx