I loved you

Luku I

Kuvassa: Luke
________________

Annabell Madder, minä astuin jalallani koulun asfalttiselle pihalle uuden ja typerältä tuntuvan kouluvuoden alettua. Olin jälleen kerran myöhässä ja se, jos mikä antaisi hyvän kuvan minusta opiskelijana:

         Vaikka arvosanani olivatkin usein parhaimmasta päästä motivaationi koulua kohtaan oli mitätön. Ymmärsin matematiikkaa erinomaisesti elämästämme kadonneen isäni obsession takia. Olin kaikin tavoin älykäs, mutta minua ei aina huvittanut käyttää älynlahjojani niihin asioihin mihin ne olivat minun ikäisilläni tarkoitettu.

Huokaisin raskaasti ja lähdin kävelemään kohti pääovia, kunnes kuulin takaatani moottoripyörän hurinaa. Varsin yleisen ajoneuvon ajaja oli komea ikäiseni nuori poika ja kun tuo otti kypärän pois päästään, esiin paljastui ruskea ja hieman takkuinen hiuspehko

Vaikka poika olikin minun sanojeni mukaan söpö yritin olla kiinnostumatta toisesta sen enempää. Minusta tosin tuntui siltä, että jäin katsomaan toista liian pitkään, sillä hän jäi tuijottamaan minua.  

"Voi nyt vittu!" poika ärähti ja potkaisi raivokkaasti moottoripyöräänsä "Oliko sun just nyt pakko paskoo ittes?" hän huusi tuohtuneena, kun mustasta moottoripyörästä alkoi leijua ilmaan pahalta ja jo suoraan sanomattakin bensiiniltä haisevaa savua. Savu leijaili ja huomasin auringon alkaneen paistaa luoden säteitään moottoripyörän metallista pintaa vasten

"Mä taidan tästä lähteä", inahdin hiljaa  ja yritin olla tiputtamatta mustaa kangaslaukkuani asfaltille.

          Poika kohotti kulmiaan kuin kysyäkseen: "mitä vittua sä vielä siinä teet?" Päätin, että voisi hyvinkin olla järkevintä livistää pois paikalta. 

***

 

Meillä oli ensimmäisellä - maailman tylsimmällä - tunnilla historiaa. 

Kävelin väistellen samalla nuorempia ja oman ikäisiäni oppilaita. 

Saavuttuani luokan eteen näin yli puolet kurssilaisistani, suurin osa oli poikia. - En valita - Siellä oli myös se eräs ruskeahiuksinen kenet olin tavannut rakennuksen parkkipaikalla. 

Ja opettaja tuli avaamaan kyseisen luokkahuoneen oven täysin tasan klo 9:00 kehottaen kaikkia tulemaan luokkaan. Istuuduin luokan eteen meilkein ainoalle vapaalle paikalle.

"Sinun nimesi on siis Annabell Madder, ja vaihdoit koulua tänne Uudesta-Seelannista?" Säpsähdin, kun opettaja avasi suunsa selatessaan papereita, jotka näyttivätkin olevan jo valmiiksi aakkosjärjestyksessä. Jo pelkästään sen perusteella pystyin kertomaan, ettei nainen pitäisi minusta. Satuin olemaan kaikkea muuta kuin järjestelmällinen.  

"Kyllä", sanoin hieman vaivautuneesti opettajan katsoessa minua alta kulmien.

"Haluaisitkos kertoa meille muutaman sanan itsestäsi?" Mikä ihme opettajaa vaivasi? Me emme olleet juuri 6 vuotta täyttäneitä ala-astelaisia. Sinänsä puhuminen ei minua haitannut, pystyinhän minä pälättämään muutaman tunninkin putkeen, jos olisi tarve. Mutta nyt ihan tosissaan? Kuka opettaja pyytää esittelemään itsensä Lukion abivuonna kurssilaisille, joita tuskin näet milloinkaan muulloin?

Niinpä käänsin katseeni muihin opiskelijoihin ja huokaisin: "Juu... No moi, mä oon Annie ja muutin tänne Uudesta-Seelannista. Harrastan vapaa-ammuntaa ja vaihdoin tänne abivuodeksi", ääneni ei ollut kovinkaan innostunut, sillä tämä oli niin sanottu 'uusi' alku ja minä, jos kuka tiesin, että kyseisen toimiminen oli prosentillisesti lähes mahdotonta.