I loved you

Luku IV

A/N: Pahoittelen jo etukäteen hieman lyhyestä luvusta, musta muutenki vaan tuntuu, et tää luku on jotenki hirveen sekava. Mutta toivottavasti te silti tykkäätte ja ootte eri mieltä.
Ja luvun julkaisussa kesti niin pitkään, koska meillä oli koulussa  (Saksa Suomi) vaihto-ohjelma, jonka aikana en valitettavasti ole hirveästi ehtinyt kirjoittelemaan. ____________________
Ja kuvassa: Annien mekko
____________________

Kun ymmärrät päiväsi alkavan paremmin kuin hyvin, etkä viitsi perääntyä, sillä ymmärrät että tarjolla on hyvä veruke päästä tutustumaan erääseen nimeltä mainitsemattomaan henkilöön entistäkin paremmin.

No, edetäämpä kuitenkin pääasiaan:

Ensimmäisen tunnin jälkeen kävellessäni Luken kanssa käytävällä meitä vastaan käveli hieman modernisoitu barbie-nukke, kuka pysähtyi meidän eteemme niin sanotun lakeijansa kanssa.

Luke keskeytti juuri aloittamansa lauseen ja kohotti tuolle edessä seisovalle kulkuesteelle tummia kulmiaan.

Tekopirteästi hymyilevä ärsyttävän paljon meikkiä käyttävä nuori nainen päätti avata suunsa ja lausua suustaan sanat, mitä en oikeastaan ymmärtänyt:

"Me järkätään bileet meillä perjantaina," (Nyt oli keskiviikko) "minne tarvitaan tollasta porukkaa kuin te niin, jos haluutte tulla. Ens perjantaina kello 18:00 ja siitä niin pitkälle eteenpäin kuin vaan jaksatte", hän hymyili ja näin huulipunan säihkyvän toisen yliluonnollisen suurilla huulilla.

"Joo, me varmaan tullaan. Pitää vähän miettiä", totesin paljastamatta Lukelle tai kenellekään muulle ylimääräiselle todellista syytä miksi en ollut varmasti menossa, sillä jos Thomas saatikka sitten Michael ei tulisi.... Illasta saattaisi tulla tylsä...

Luke virnisti minulle noiden kahden lähdettyä. Pystyin suorastaan arvaamaan mitä hän neidistä ajatteli, "Malia on aina vähän tollanen", Luke pyöräytti silmiään: "mä en ymmärrä mihin hittoon se tarvii tota sen lakeijaa, ei kai se nyt kuitenkaan oo sen oikee kaveri", virne nousi kasvoilleni kuullessani hänen sanavalintansa: Lakeija.

Sanottaisiinko nyt vaikka niin, että en ollut bileissä käyvää tyyppiä, mutta voihan sitä kuitenkin välillä vähän hemmotella itseään ja hypätä ulos siitä arjen tylsyydestä, mikä jokaista normaalia opiskelijaikäistä teiniä tai nuorta, miksi ikinä minun ikäistäni ihmistä kutsutaankaan.

No palataanko kuitenkin siihen kohtaan, missä Luke hymyili minulle, kunnes näki jotain, pikemminkin jonkun kävelevän meitä kohti takaatamme.

Ei hemmetti, käänsin katseeni ja näin erään idiootin, kehen en tässä vaiheessa halunnut törmätä.

"Voi nyt vit...." en kuitenkaan viitsinyt lopettaa tuota lausetta niin kuin alun perin ajattelin, koska ohitseni kulki äidinkielen opettajani professori Chase, kuka oli päättänyt ottaa minut silmätikukseen aikaisemman lintsaus-temppuni ansiosta. Lukekin oli jakanut tänään onnittelunsa, hyvähän sen täydellisen pikku skeittipoikasen oli sanoa, kun ei itse ollut joutunut Chasen alati jatkuvaan valvontaan.

Olin jo eilen illalla todennut, ettei se eilen toteuttamamme suunnitelma nyt omasta mielestäni ollutkaan mikään maailman paras. - Thomas oli ollut toista mieltä -

Tämä taisi olla Michaelilta paras ajoitus tähän mennessä.

Pyöräytin silmiäni ja Luke hymähti tekemälleni eleelle samalla, kun Mike lähestyi meitä verkkain askelein.

Näin Thomaksen hänen vanavedessään, tuo nuori komistus virnisti minulle ja minä onnistuin juuri ja juuri tukahduttamaan naurun tyrskähdyksen.