I loved you

Luku XII

Kävellessäni kaupungin aurinkoisilla kaduilla minun mieleeni tupsahti keskeneräinen ajatus jäälatesta, eikä se jättänyt minua rauhaan vaikka kuinka yritinkin.

       Lopulta minä sorruin ja suuntasin askeleeni kohti Starbucksia, mikä sijaitsi muutaman kävelykadun päässä siitä paikasta, missä minä sillä hetkellä sijaitsin.

Käveltyäni suunnilleen neljäsataa metriä eteenpäin ja niin edelleen, pysähdettyäni ja jatkettuani matkaani astahdin ulos kahvilasta frappe kädessäni. Se oli kylmä, mutta sitä maistaessani totesin juoman olevan hieman yliarvostettu.

Liikevaloissa seisoessani näin tutun henkilön ääriviivat kävelykadun toisella puolella. Hän vilkutti minulle, toisin sanoen poikaystäväni vilkutti minulle ja minä pyöräytin silmiäni, hän vain virnisti. Odotin valojen vaihtumista ja lopulta niiden niin tehdessä minä kiirehdin toiselle puolelle, missä Thomas oli odottamassa. 

Mielessäni käväisi kysysmys: MITEN IHMEESSÄ hän oli tähän aikaan viikonloppua kaupungilla. Yleensä en ikinä saanut häntä edes omalle takapihalleen, mutta nyt hän oli ilmeisesti lähtenyt ulos täysin vapaaehtoisesti. Virkistävää.

"Hauskaa nähdä suakin näin liikkeellä", minä lausahdin lähtiessämme kävelemään rannan suuntaan. Minun sormeni kietoutuivat hänen sormiensa ympärille, toisessa kädessäni pitelin frappuchinoa, josta törrötti vihreä pilli. Thomas antoi minulle pusun, mutta samalla tunsin frapen liukuvan pois otteestani ja pian huomasinkin pillin olevan herra Jordanin suussa. "Thomas älä viitti", kuulin oman ääneni ja Thomas naurahti.

"Mulla oli itseasiassa ihan oikeetakin asiaa, ja kyllä mä viittin", kohotin kulmiani ja hän jatkoi: "sopiiko, jos tuun hakemaan sut teiltä tänään klo 18:00?" hän kysäisi.

"Joo, sopii. Kysytkö sä mua treffeille tai jotain?" katsoin tuota huvittuneena ja mietin, että mitäköhän Thomas oli tällä kertaa keksinyt. Thomaksella kun sattui olemaan todella laaja ja kaikin puolin kekseliäs mielikuvitus.

        "Tavallaan. Suosittelen ottaa jotkut mukavat vaatteet", hän vastasi muina miehinä ja minä katsoin häneen. Ainoat sanat, mitkä tulivat ylos suustani ja lausuttuina olivat seuraavat:

"Anna se frappe takas", minä nappasin puoliksi juodun frapen takaisin ja otin yhden hörpyn, mikä sai Thomaksen naurahtamaan:

"Okei. Tuu sitte kuudelta", hän muistutti minua kävellessämme eteenpäin rannan sijasta metrotunneliin. Erosimme verkoston ensimmäisessä tasossa ja halasimme. 

"Nähdään illalla", Thomas sanoi silmää iskien.

***

Illalla...

Katsoin itseäni peilistä, vaatteina saivat käydä shortsit ja normaali musta toppi, sekä sininen huppari.

Olin kertonut äidilleni lähteväni jonnekkin Thomaksen kanssa ja minkäköhän suuntainen vastaus sieltä oli taas vaihteeksi tullut: "Mene vaan, minulla on työhommia mitä pitää tehdä ennen huomista", jahas, juuri näin.

Kävelin nopeasti eteiseen ja laitoin päälle lyhytvartiset ja valkoiset converseni. Silloin kuulinkin jo ovikellon soivan, tartuin ovenkahvaan ja tein sen liikkeen, minkä avulla se avautui. 

Ja silloin näinkin hänen tutun pärstänsä, Thomaksen nimittäin.

       Hymyilin ja tunsin poskieni punertavan hänen ojentaessaan minulle kirkkaanpunertavan ruusun. Astuin askeleen eteenpäin antaen suukon hänen poskelleen nousten samalla varpailleni.