I loved you

Luku XIX

A/N // Anteeksi että kesti näin kauan, mutta tässä se luku tosiaan on! :)

Minä näin talon jo kaukaa, sen tutun talon, mihin aikoisin majoittua. Olin kävellyt jo muutamia tunteja sinne saapuessani, jalkani olivat totaalisesen kuolleet, pohkeisiini sattui, jalkapohjiini särki. 

Sanonpahan vain, että jos joku aikoisi joskus mennä vaeltamaan ja epähuomiossa odottaisi tuota kyseistä kokemusta innolla. Ei, ei. Voin jo tässä vaiheessa kertoa, että vaellus ja ylipäätään pitkän aikaa ylämäkeen käveleminen on perseestä.

No, siirtykäämme tuostakin mielenkiintoiseta aiheesta seuraavaan:

Irvistin päästessäni talon edessä sijaitsevalle katokselle, otin etuoven avaimen, joka oli kukkaruukun alla, minne olin sen jättänyt, kun lähdin. Ihan vain sen varalle, että joutuisin joskus palaamaan kyseiseen hökkeliin.

        Ja tästä ennakkoon ajattelusta oli ollut paljon hyötyä.

Laitoin avaimen oven lukkoon ja kuulin mustasta ovesta pienoisen raksahduksen, se avautui ja minä astuin sisään sulkien sen perässäni. Laitoin sähköt päälle ja painoin valokatkaisijasta, jolloin alkoi kuulua hurinaa ja katon ainoaan lamppuun syttyi valo. 

Eli. Mökissä oli tasan yksi huone. Siellä oli pieni keittiö, yksi sohva, jolla nukkua. Peseytymisen pystyi hoitamaan pienessä järvessä noin 20 metrin päässä, se oli tasanteella, ei laaksossa. Siihen tuleva vesi virtasi ylhäältä vuorenrinteeltä ja järvestä yli valuva vesi virtasi laaksoon.

Heitin reppuni sohvan viereen ja kävin tutkimassa kaapit, joissa oli ruokaa riittämiin. Kuivattua leipää, keittoja, vesikanistereita, aamupala tarvikkeita, sekä muutamia vihanneksia, joiden laaja-alaista olemassaoloa oltiin päivitetty, sillä kaappi oli täynnä.

Hymähdin, minulla ei ollut ainakaan mitään kiirettä käydä ostamassa minkäänlaista ruokaa. Huokaisin ja päätin laittaa valot pois päältä, niin etten kuluttaisi turhaan energiaa. Enhän minä niitä tähän aikaan päivästä tarvinnut, luonnon valo riitti, ainakin tässä vaiheessa. Olivathan ne ikkunat kuitenkin isot eikä valaistava alue ollutkaan kovinkaan suuri.

***

Illan tullessa minä vaihdoin vaatteet, otin muutaman kuivatun leivän ja vettä, vaihdoin vaatteni ja peseydyin järvessä. Asetuin sohvalle nukkumaan käyttäen mustaa vilttiä peittona.

Te kaikki varmaan tiedätte sen ärsyttävän tunteen, kun yrittää nukahtaa ja tyhjentää mielensä ajatuksista, mutta ainoa asia mitä tulee tehtyä on ajateltua mietityttäviä asioita. Ja tällä kertaa minä mietin miksi kaikki oli mennyt pieleen. Maailmalla tuntui olevan vain yksi tavoite, tehdä Annie Madderin elämästä mahdollisimman surkea. 

***

Herätessäni aamulla minä tiedostin, että olin nukkunut erittäin huonosti, sillä heti noustuani makuuasennosta minä haukottelin. Pirteä aloitus tällekin päivälle.

Huokaisin ja näin varhaisen auringonpaisteen tulvivan sisään. Minä kävelin raskain askelin keittiöön. Otin kaapista pienen teepussin ja lämmitin vettä. Otin kaapista myös yhden leivän ja voitelin sen. 

Istuuduin sohvalle ottaen puhelimeni esille, näin siihen tulleen yhden viestin: 

"Miksi sä lähit? Ja minne helvettin sä oikein lähdit?" en missän nimessä ollut vastaamassa hänen kysymykseensä. Pudistin hienoisesti päätäni ja irvistin.