I loved you

Luku XIV

    Seuraavat kaksi päivää olivat silkkaa kidutusta, joka ikinen tunti minun teki mieli kuolla. Äitini kuvitteli sen johtuvan masennuksesta, no hän ei tiennyt koko totuutta, eikä tulisi koskaan tietämään. 

Joka tapauksessa, melkein jokaisella tunnilla kuulin Thomaksen, Michaelin ja Jasonin kiistelevän. Yritin olla huomiomatta Jasonin lähentely-yrityksiä ja Thomaksen liiankin huolestuneita kysymyksiä.

        Yritin jankuttaa itselleni päivä päivältä enemmän, että tämä oli vain pitkittynyttä painajaista, joka loppuisi kohta. Mutta niin ei käynyt, eikä luultavasti tulisi ikinä käymäänkään. Niinpä päätin siinä sängyllä maatessani tehdä jotain, mitä olin yrittänyt välttää koko lukuvuoden. Ehkä minä olin vihdoin tarpeeksi epätoivoinen tehdäkseni sen, mitä minun täytyi tehdä, jotta voisin edes jollain tavalla päästä eroon Jasonista. Jos kertoisin tämän voisin saada enemmän tukea siltä henkilöltä, kuka on jo pitkään halunnut tietää totuuden.

Avasin siis puhelimeni, selasin hetken yhteystietojani sen pienen lasisen ruudun valossa ja huomaan auringon kirkkaiden säteiden loistavan verhojen lomasta. Napautin oikeaa yhteystietoa ja sitten vanhanaikaisen pöytäpuhelimen muotoista kuvaketta, puhelin alkoi piippaamaan, ei nopeasti vaan hitaasti. Sillä tavalla hitaasti, josta sinä ymmärrät odottavasi toisen osapuolen vastausta. Silloin kuulinkin jo hänen äänensä.

"Niin, rakas?" hän vastasi.

"Mistä lähtien sä oot keksiny mulle lempinimiä?" minä naurahdin kuvitellen hänet eteeni, virne kasvoillaan. Thomas, eli minun rakkaani osasi olla erittäin huvittava. 

Voi, että minä rakastin häntä. 

"Ainahan mä olen sulle lempinimiä keksinyt, mitä ihmettä sä oikein yrität selitellä?" hän sanoi kuin se olisi ollut itsestäänselvyys.

"Esimerkiksi?" minä kysyin kulmiani kohottaen.

"No siis, Annie, An ja tota..." hän selitteli ja minä pyöräytin silmiäni, joskus minä en vain ymmärtänyt häntä. Kaksi pahinta vikaa, mitkä Thomas omasi olivat todellakin omahyväisyys sekä se, ettei hän koskaan antanut periksi. Jordanin piti aina olla oikeassa ja paras kaikessa. Toisaalta hän oli joskus niin hellyttävän itsepäinen, etten halunnut päästää irti.

"Ensinnäkin, mä keksin lempinimeni Annie, ja toiseksi An lyhenne on keksitty jo aikoja sitten. Eli käytännössä tuo on ensimmäinen ja todella ei luova lempinimi, minkä olet minulle keksinyt", minä lausahdin ja kuulin pienen tyrskähdyksen luurin toisesta päästä.

Thomaksen mielestä tilanne oli näytti olevan suhteellisen huvittava, no kerta se olisi ensimmäinenkin, jos hän olisi ottanut tuon tosissaan.

"Oliko sinulla siis jotakin oikeaa asiaa?" hän kysäisi ja muistutti minua tietämättään siitä ärsyttävän vastenmielisestä asiasta, mikä minun täytyisi hänelle kertoa. Ei, se ei ollut vastenmielistä, se oli kerrassaan kammottavaa. 

"Mun täytyy kertoa sulle jotain", kuulin hänen hiljentyvän sanojeni myötä. Minä en kuullut mitään ja hetken mietinkin jo, että mitä olin tekemässä. Tämä ei ollut hyvä idea, "Minä..."

       "Kerro se kasvokkain, en halua puhua sun kanssas tällaisista asioista puhelimessa", kuulin Thomaksen keskeyttävän aloittamani lauseen, täysin ymmärtäen mitä hän noilla sanoillaan tarkoitti.

        "Kerron, jos tulet meille, nyt heti", lausahdin miettien, että Thomas jopa ajaisi meille vain minun takiani. Vaikka Jordanin herra osasikin olla totaali kusipää, näin hänen herkät ja tunnolliset puolensa.