I loved you

Luku XI

_________________________
Kuvassa: Jason McCortney
__________________________

Istuin Luken ja Percyn kanssa juhlasalissa, heräsin todellisuuteen vasta, kun oppilaskunnan puheenjohtaja alkoi puhua. 

"Päätös oli vaikea... Ainakin tuomarien puolesta..." uskoin, että se oli vaikea, mutta saatoin myös arvata ketä kaikki nämä auttamattomasti ihastuneet tytöt olivat äänestäneet. Opiskelijoiden puolesta voittaja oli jo selvä.

Minä hymähdin ja Luke virnisti minulle. Joskus minusta todellakin tuntui, että hän luki ajatuksiani. 

"Mutta saanemme kutsua lavalle tämän eniten yleisön ääniä saaneen lukiolaisen! THOMAS JORDAN!" kuulin vislausta ja huutoa, taputuksia.  

"Me oltiin sun puolella Thomas!!! Me rakastetaan sua!!" kuulin jonkun kiljuvan yleisöstä. Luke purskahti nauruun ja minä mutisin itsekseni: 

"Thomas hemmetin Jordan..." Toisen astuessa lavalle hän katsahti suuntaani suuri virne kasvoillaan. Minä pudistelin päätäni enkä voinut estää pientä hymyä muodostumasta huulilleni. Hän rakasti minua omalla hassulla tavallaan ja minä rakastin häntä omalla hassulla tavallani. Vaikka toinen olikin välillä täysi pässinpää se oli asia mitä en voinut kiistää

"Eli... Joo... Kiitti kaikista äänistä mitä te ihmiset ootte mulle antanu", hän puhui mikrofoniin, "mutta erityisesti haluun kiittää yhtä ihmistä ja pyydän häntä tulemaan lavalle. Annie Madder?" Minun sydämeni hypähteli yhä korkeammalle kohti taivasta, jäin istumaan ihmeissäni paikoilleni, mutta Luken potkaistessa pohjettani nousin seisomaan ja aistin, että monien katseet kääntyivät minua kohti.

Suuntasin askeleeni lavalle, kävelin pienet portaat ylös ja Thomaksen vierelle päästyäni hän antoi pusun poskelleni, yleisöstä kuului vislauksia.  

"Vastaisitko sä sit nyt?" hänen äänensä oli niin hiljainen, että hädin tuskin kuulin sitä

Minä vain hymyilin ja halasin häntä kuiskaten samalla: "Thomas..." minä hymähdin: "joo, mitä sä kuvittelet? " hän vastasi minulle hymyllään. 

"Ja nyt, mulla on teille, sekä Annielle pikkunen yllätys", hän lausui sanat mikrofoniin ja ojensi sen minulle.

       "Thomas en mä voi..." Yritin väittää vastaan, mutta nuori mies keskeytti minut huutamalla:

       "Ettekö tekin haluu, että An laulaa? Eikö niin?"

"LAULA! LAULA! LAULA!"

        "Kuuntele nyt Annie nekin haluu, että sä laulaisit", hän huusi niin, että yleisökin kuulisi sanat ja virnisti kuiskaten korvaani yhden sanan.

Niinpä minä nyökkäsin, Thomas asteli pianon ääreen, asettaen sormensa koskettimille. Hän aloitti alkusoiton, C, G, A-molli ja toinen A-molli, näiden sointujen jälkeen pystyin kuulemaan muutamia innostuneita kiljahduksia. Yleisökin vaikutti tunnistavan kappaleen. 

Titanium. 

"You shout it out

But I can't hear a word you say,

I'm talking loud not saying much,