I loved you

Luku XVIII

A/N // Osaatteko arvata mitä Annien päässä pyörii? Mitkä ovat hänen tunteensa Jasonia kohtaan? Sen, että hän rakastaa häntä vieläkin, kuten Jason rakastaa häntä. Kumpikaan heistä ei pääse tunteistaan helposti tunteistaan eroon, he eivät tiedä kuinka prosessoida. Kuten voisi sanoa, Annie rakastaa häntä, ja vihaa häntä...

Ruokailun, eli iltapalan jälkeen palasin mökillemme ja totesin, että olin mielissäni siitä, että Emily oli kertonut menevänsä Michaelin mökkiin yöksi. Saisin olla aivan yksin, vaikka tiesinkin ettei Emilyn yövisiitistä seuraisi mitään hyvää. Ja se, jos mikä muistutti minua siitä, etten voinut jäädä tänne, en voinut saattaa kaikkia varaan itseni takia. 

Minä tiesin paremmin kuin hyvin mihin kaikkeen Jason jenginsä tukenaan pystyisi, eikä minua huvittanut kohdata loppuani ihan vielä.

Tai no, eihän se haittaisi. Kunhan Thomas ja Luke, sekä muut olisivat turvassa. Sitä paitsi: viimeaikoina Jason ei ole ollut niin ärsyttävä ja pelottava kuin yleensä, paitsi silloin rannalla ja.... ja... Vihasin häntä, rakastin häntä, vihasin sitä että rakastin häntä eikä sydämeni suostunut pääsemään sen yli.

Miksi hänen oli pitänyt muuttua, miksi hän ei ollut enää se Jason ketä minä rakastin ja rakastan yhä. Tulisin aina rakastamaan.

***

Kaivoin suuremman vaellusreppuni esille, se ei ollut mitenkään järkyttävän suuri, mutta siihen mahtui sisälle vaikka mitä. 

Otin myös muutaman paidan, housut ja makuupussin, mikä oli rullalla pienessä pussissa, istuuduin polvilleni lattialle, lähteäkö vaiko jäädä. Siinä vasta pulma. Ehkä mi...

Joku keskeytti mietteeni astuessaan sisään huoneeseen: "Mitäs sinä suunnittelet tekeväsi?" kuulin tutun äänen. Aistin hänen askeleidensa lähestyvän, kuulin myös pienen kilahduksen: hän oli lukinnut oven, hänen kätensä koskettivat hiuksiani, se tuntui hyvältä.... 

Ei. Se oli Jason, se ei tuntunut hyvältä. 

Hän työnsi minut sänkyä vasten, minä halusin tätä. Halusin häntä, olin aina halunnut häntä, mutta en voinut, en antanut itseni rakastaa häntä sen kaiken jälkeen mitä hän oli tehnyt. Silti tunteeni olivat ennallaan, enkä voinut enää tukahduttaa niitä. Tiesin, että tämä olisi väärin, se tulisi aina olemaan väärin.

"Tiesin, ettet ole päässyt sen yli sen enempää kuin minäkään. Olet yhtä jumissa kuin minä..." hän kuiskasi minun korvaani, suljin silmäni ja voihkaisin. Tunsin hänen kosketuksensa, halusin vastustaa sitä, mutten pystynyt... 

En voinut vastustaa sitä...

...En voinut vastustaa häntä...

...Hänen kosketustaan...

...Hänen harmaita ja synkkiä silmiään...

...Jotka katsoivat vain minua...

... Hymyilivät vain minulle...

...Mikä minua vaivasi...

...Tämä oli niin väärin...

...Mutta se tuntui hyvältä...

...Se vain tapahtui...

...Joten annoin sen tapahtua...

***

Heräsin, ihmettelin, sitten muistin mitä oli tapahtunut. Muistin sen huomatessani olevani alasti.