I loved you

Luku III

_______________
Kuvassa: Michael
________________

Äidinkielen tunti oli juuri alkanut. Vilkaisin taakseni opettajan höpöttäessä jotain turhanpäiväisestä perfektisäännöstä ja näin Michaelin virnistävän minulle. Pyöräytin silmiäni kääntäessäni katseeni takaisin opettajaan. Huokaisin ja kirjoitin vihkooni muutaman muistiinpanon, kuten: "Perfektiin tulee aina varsinaisen verbin lisäksi apuverbi", mikä oli oikeastaan itsestään selvää, mutta halusin näyttää siltä, että tein jotain rakentavaa.

Yhtäkkiä joku tökkäsi minua hyvin hellävaraisesti kynällä olkapäähän, käännyin taaksepäin ja näin takanani Thomaksen. Tuo hymyili minulle, ystävällistä hymyä, eikä sellaista #michaelstyle hymyä, joka oli poikien keskuudessa erittäin yleinen.

"Haluutko lähtee tunnilta, kun ei tota raakuntaa kukaan jaksa.." Thomas lausahti sanat suustaan ja minä kohotin kulmiani miettien samalla, että mitenköhän ihmeessä hän aikoisi hankkia meidät ulos täältä.

Sitä paitsi en ollut edes vielä päättänyt suostuako tuohon erittäin houkuttelevaan tarjoukseen.

"Mites sä saat meidät ulos luokasta? Eiks siihen tarvita lupa?" kysyin tuolta nuorelta mieheltä ja näin hänen virnuilevan omahyväisesti vilkaisten vähän väliä opettajaa, ettei hän vain kuulisi meidän kapinallisia suunnitelmiamme äidinkielen virallista opetuslautakuntaa vastaan.

"Mä en sitä paitsi oo ees suostunu vielä", kiirehdin lisäämään tuon edellisen virkkeeni perään ennen kuin Thomas sai käsityksen, että oikeasti saattaisin haluta lintsata tunnilta.

"Ai et vai? Eikö toi sun kysely ja hätiköity liikkuminen viittaa vähän siihen, että saattaisit vastata myöntävästi?" Thomas kohotti kulmiaan ja nyt näin taas sen kuuluisan ja oikean hymyn hänen kasvoillaan.

"Thomas Jordan!!" kuulin opettajan äänen raivoavan takanani: "mene omalle paikallesi ja kirjoita muistiinpanot vihkoosi!" Thomas virnisti ja minä aavistin, että tuolla oli kujeet mielessään.

"Kyllä opettaja, minä voin mennä omalle paikalleni, mutta muistiinpanoja on vaikea kirjoittaa ilman vihkoa", Thomas totesi ja pitää naamansa peruslukemilla, se puolestaan oli vaikuttava saavutus.

"No missä herra Jordanin vihko sitten sattuu olemaan?" opettaja kysyi tiukkana pitäen käsiään puuskassa erittäin ankara katse kasvoillaan.

"Se on kaapillani, sallinetteko te professori Chase, että haen sen sieltä ja otan Annien mukaan varmistamaan, että en tee typeryyksiä", hän lausui sanat hieman turhan virallisesti, sillä muutamat opiskelija virnistelivät, Thomaksen sanoja seurasi myös muutamia nauruntyrskähdyksiä ja opettaja mumisi jotain itsekseen. Hän kuitenkin suostui: "Hyvä on kunhan ette viivy kauaa", hän huokaisi ja me lähdimme ulos luokasta.

"Lahjakasta, mä vaan mietin, että kuinka joku opettaja on noin tyhmä", naurahdin ja sipaisin hiukset pois silmiltäni astahdellessani tiedostamattani kohti koulun ulko-ovea. Thomas oli oikeastaan ihan mukava, vaikka Luke olikin väittänyt jotain muuta. Kävelimme koulun käytävillä kohti sitä ulko-oveksi kutsuttua ja hyvin käytettyä uloskäyntiä, jonka kautta askeleemme kohdistuivat kohti suurta ja laaja-alaista hiekkarantaa, joka sijaitsi vain noin muutaman kymmenen metrin päässä koulun suuresta pihasta.

"Professori Chase tosiaan on ehkä tyhmin opettaja koko koulussa", Thomas tuhahti ja laittoi kätensä taskuihinsa.

"No ei kai", naurahdin käyttäen sanoissani tuota pitkään tunnettua termiä nimeltään sarkasmi.

       "Voinko muuten kysyy yhtä juttua?" jatkoin.

       "Juu."

"Miten te ystävystyitte Michaelin kanssa?" kohotin kulmiani ja tunsin hänen sormiensa pujottautuvan minun sormieni väleihin. En vetäytynyt.