I loved you

Luku XVI

Kun mökkikaverit oltiin jaettu sain todeta, että olin jälleen samassa mökissä Emilyn kanssa. Jason, Michael ja Thomas olivat puolestaan kolmestaan. Luke ja Percy kahdestaan. Myös muut ryhmäläisemme olivat majoittuneet pareittain tai kolmen ryhmissä.

Ennen kuin olimme vieneet tavaramme opettajamme oli neuvonut meitä tulemaan uimarannalle, siellä oli kuulemma todella lämmintä näin auringon paistaessa. No. Voisihan sinne mennä muuten vain, tosin uimaan minua ei edes Thomas saisi houkuteltua. Sen voisin kertoa jo tässä vaiheessa. 

***

Jotenkin siinä nyt kuitenkin kävi niin, että seisoin rannalla bikineissäni nojaten hiekkaisen rannan puolivälissä sijaitsevaan kallioon.

       Siinä minä sitten katselin poikien ja muutamien tyttöjen puuhastelua vedessä, virnistellen Thomakselle kuka käveli minua kohti. Hymy oli nousta kasvoilleni, kunnes hän tarttui ranteeseeni ja lähti vetämään minua kohti vesirajaa.

"Thomas hei älä viitsi. Mä... Mä en haluu..." kirkaisin hänen tönäistessä minut veteen. 

Hetken ajan näin vain sinistä ja pieniä valkoisia kuplia, pintaan noustuani minä räiskäytin vettä hänen päälleen.

"Niin mitä en viitsi?" hän naurahti kepeästi ja minä hymähdin hänen sanoilleen välittämättä taustalta kuuluvista äänistä, joita Michael ja muutamat tytöt saivat aikaan.

Vilkaisin nopeasti taakseni hiukseni heilahtivat ja niistä irtaantui pieniä vesipisaroita, jotka laskeutuivat sulautuen järviveteen

       Näin myös Jasonin, kuka katseli minua istuessaan hiekkaisella rannalla, hän oli täysin kuiva mikä kieli siitä, ettei hän ollut käynyt vielä uimassa.

Ei, älä keskity häneen. Käänsin katseeni ja näin taas Thomaksen, kuka katseli minua tarkkaavaisesti kuin nauttien näkemästään.

*** 

Muutamien tuntien kuluttua kaikki istuivat leiritulen ääressä, meillä oli mukanamme avotulipannuja ja lettutaikinaa, mistä toivottavasti syntyisi piakkoin jotakin syötäväksi kelpaavaa. 

Istuuduin Thomaksen viereen Percyn päästessä vauhtiin tarinansa kertomisessa. "On huhuttu, että tällä alueella Uudessa-Seelannissa raivosivat kaksi väkivaltaista jengiä, joiden jäsenillä oli yliluonnollisia ja vaarallisia voimia," Tässä vaiheessa vilkaisin Jasonin, kuka yritti ilmeisesti olla purskahtamatta nauruun. 

Kyllä täällä tosiaan oli ollut kaksi jengiä, tosin ilman niitä voimia. 

En tiennyt oliko yhä olemassa olevista jengeistä tullut jonkinlainen legenda. Olimmehan terrorisoineet monia kaupunkeja, ryöstäneet kauppoja. "Jengit olivat toistensa verivihollisia.... Saanen korjata tässä vaiheessa ettei tämä siis olekaan kauhutarina," Percy jatkoi ei-kauhutarinansa kertomista, "kuitenkin juuri kahden näiden jengin johtajien välille syntyi suhde, mikä oli enemmän kuin ystävyyttä," hetkinen.... Mistä helvetistä hän oli tuon vetäissyt? 

Yritin olla keskittymättä Percyn laukomiin tosiasioihin ottamalla muutaman vaahtokarkin ja laittamalla ne tulen ylle. "Tämä tarina kuitenkin loppui, tai niin he luulivat. Kun toinen heistä muuttui liikaa, pakkomielteiseksi, pahaksi. Vaaralliseksi..." tässä vaiheessa minä tunsin jännittäväni kaikkia lihaksiani, aistin Jasonin katseen itsessäni. 

"Onko tuo muka totta?" Thomas yritti herättää epäilystä, vaikka tiesi kaiken olevan totta. Hänhän sen tiesi parhaiten, kuten myös minä ja Jason.