I loved you

Luku XXII

Liian kauan aikaa sitten..

Odotin häntä istuen laiturin reunalla, päälläni mukavat vaatteet: kangas-shortsit ja toppi, hiukset poninhännällä.

Katsoin merelle hymyillen, se oli kauniin sininen. Ja vielä kauniimpi auringon viimeisten säteiden heijastuessa sen pinnasta, täydellinen ilta.

Silloin minä kuulin moottorin jytinää, en takaatani maista vaan mereltä.

Näin jonkin kiitävän minua kohti, hymyilin, vesiskootteri. Se ajoi metri metriltä lähemmäksi ja minä nousin laiturille seisomaan, tuo kyseinen ajoneuvo loi aaltoja taakseen ja hidasti kulkuaan lähestyessään laituria. Se pysähtyi eteeni ja hymähdin nähdessäni kuka sitä ajoi: Jason.

"Hyppää vaan kyytiin", hän kehotti laskeutuessani hänen taakseen tekonahasta tehdylle penkille: "Onko neiti valmis lähtemään elämänsä parhaimmille treffeille?" hän jatkoi sillä omahyväisellä sävyllään suikkaistessani suukon hänen poskelleen. Minusta tuntui, että hän saattoi punastua. Tai sitten punainen väri hänen kasvoillaan heijastui laskevan auringon valosta.

"MIksi en olisi?" kysyin häneltä ja McCortneyn nuorimmainen käynnisti moottorin. Se lähti hyrisemään ja skootteri lähti lipumaan hiljalleen pois laiturin luota.

Vähän ajan kuluttua ajoimme jo niin kovaa, että tuuli vihmoi kasvojani ja aiheutti pienimuotoista suhinaa korvissani. Tunsin skootterin pompahtelevan ylös sen pohjan osuessa aaltoihin, jaloissani jyllivä ja lentävä vesi kosketti varpaitani, kovassa vauhdissa vesipisarat lensivät iholleni ja katsoessani taakseni näin pitkällä matkalla näkyvät aallot, jotka syntyivät skootterin hajottaessa veden pinnan.

Huomasin myös Jasonin innon, mikä tuntui ailahtelevan ja siirtyvän minuun pitäessäni käsiäni tiukasti hänen ympärillään. Kaiken kruunasi horisontissa paistava ja hiljalleen laskeva aurinko, mikä loi taivaanrannalle illuusion punertavasta väriloistosta.

***

Rantauduttuamme ja jätettyämme Skootteri sileälle hiekalle me asetuimme makoilemaan kalliolle. Jason makasi ja minä istuin hänen vieressään, kunnes hän vetäisi minut alemmas, inahdin pienoisesti.

Kasvomme olivat enää muutaman sentin päässä toisistaan ja tunsin hymyn nousevan kasvoilleni hänen katsoessaan suoraan silmiini. Hän sipaisi sormellaan poskeani, hänen huulensa koskettivat huuliani, en perääntynyt vaan vastasin hellään suudelmaan. Hänen huulensa sivelivät omiani, siinä oli melkein kaikki se mitä tältä illalta olisin voinut odottaa. Hän, minä, romanttinen auringonlasku ja suudelma.

***

Vuotta myöhemmin:

Kävelin turhautuneena ympäriinsä kotini olohuonetta. Äitini oli omassa työhuoneessaan.

Se henkilö ketä odottelin oli nimenomaan se kusipää, kuka oli alkanut käyttäytyä vähäteltynä omituisesti joululoman loputtua enkä ymmärtänyt lainkaan mikä ongelma hänellä oli.

Poika, aivan: poika käyttäytyi holtittomasti ja typerästi hankkiutuen normaalia enemmän hankaluuksin.

Huokaisin ärsyyntyneenä, sillä Jasonin pitäisi olla jo täällä. Sovimme tapaavamme minun paikassani kello kuudelta, eikä häntä kuulunut vieläkään...

Ja vajaan neljän minuutin päästä ovikello soi, vedin syvään henkeä, kävelin ovelle ja avasin sen. Jason yllätti minut halauksella, johon minä vastasin, mutta vetäydyin ensimmäisenä ja aistin, että Jason ihmetteli reaktiotani. Siitähän minä nimenomaan halusin puhua. Siitä miten hän oli muuttunut. "Onko kaikki hyvin?" hän kysyi hieman huolestuneena.