Natalie - Totuus vai taru?

Haku

Etsin puhelimestani nopeasti Marcuksen puhelinnumeroa. Nyt oli kiire. Minulla oli epämiellyttävä, rauhaton olo. Minun teki mieli kysellä kirjalta lisää asioita, mutta meidän olisi ensin etsittävä Kathyn toinen persoona. Hän oli joko ihmissusi- tai vampyyri. En tiennyt siitä vielä. Painoin puhelun päälle. Kuitenkaan Marcuksesta ei kuulunut mitään. Hän ei vastannut, äänimerkki vain piippasi. Katsahdin ympärilleni huoneesta etsien jotakin, mitä ottaa nopeasti mukaani. Ei ollut aikaa jäädä maleksimaan. Ryntäsin taas alas portaita ja laitoin nopeasti kenkäni jalkaani. Sitten avasin oven ja pamautin sen kiinni lähtiessäni juoksemaan kohti Harwallien taloa.

Mirstone Cafen läheisyydessä oli rauhallinen tunnelma. Autoja kulki hiljaa ohitse, pysähtyivät ja jatkoivat matkaa. Kukaan ei ajattelisi, että kävellen kulkija olisi jotenkin outo näky. Blonditukkainen tyttö käveli pitkin katua kaupan ohitse. Vaikka hänen kasvonsa näyttivät itsevarmalta, hän oli hukassa. Hänellä ei ollut mitään tietoa, tai muistikuvaa, miten hän oli päätynyt tänne. Ainoa asia, jonka hän tiesi, oli, että hänen nimensä oli Kathy Willows. Hänen teki mieli itkeä. Miten hän saattoi olla näin sekaisin? Kathy piteli käsiään kasvojensa edessä niin, että hänen hiuksensa valahtivat eteen. Hän nosti hiukset pois edestä ja vilkuili ympärilleen. Ihmiset pitäisivät häntä hulluna, jos hän menisi kyselemään mitään. Hän harhaili hetken aikaa, kunnes musta auto pysähtyi hänen kohdalleen. Aluksi Kathy epäröi ja oli lähtemässä pakoon, mutta jokin herätti hänen kiinnostuksensa. Autosta nousi lyhytsänkinen mies, joka hymyili leveästi Kathylle. Vaikutti siltä, että he tunsivat toisensa. "Kathy! Mitäs sinä täällä? Olen yrittänyt saada sinut äitisi kanssa kiinni koko aamun! Et ole vastannut puhelimeesi", mies tokaisi hymy hieman hyytyen. Siinä samassa Kathy tajusi yhden asian: tähän mieheen hän pystyi luottamaan. "Niin... Hukkasin puhelimeni", blondi tyttö vastasi viileästi. Mies katsoi häntä hetken aikaa mietteliäästi ja tokaisi: "No, ostamme sinulle sitten uuden. Tule kyytiin, niin vien sinut kotiin. Voimme jutella siellä." Kathy nyökkäsi virnuillen hieman. Olo oli kuin hän olisi saanut saarretuksi helpon saaliin. Nälkä kurni jo vihaisesti vatsassa. "Onko nälkä?" mies kysyi Kathyn istahtaessa auton takapenkille. "Todellakin", Kathy vastasi ja loi vielä viimeisen silmäyksen outoon katuun, ennen kuin he ajoivat autolla pois.

Päästessäni pihalle en nähnyt Marcusta missään. Koitin vielä soittaa hänelle, mutta kukaan ei vastannut. Olin kävelemässä oven luokse, kun kuulin Marcuksen isän, Danielin astelevan paikalle. "Hei Natalie. Minne matka?" hän tervehti. Hätkähdin hieman ja käännyin Marcuksen isän puoleen vienosti hymyillen. Mitä minä hänelle sanoisin? Daniel ei oikein pitänyt minun läsnäolostani, ja ymmärsihän sen. Olin tavallaan johdattanut hänen lapsensa väärille poluille, pois hänen perheensä haluamista tavoista. "Minulla on asiaa Marcukselle, mutta hän ei vastaa puhelimeensa", kerroin itsevarmalla äänellä. Daniel oli lauman alfa, joten en saanut kohdella häntä epäkunnioittavasti. Jos alfa käskisi, minun olisi mentävä. Se oli sisäinen sääntö, jota ei sanottu ääneen. Olin tavallaan osa heidän laumaansa, vaikka en virallisesti, mutta silti. "Sanon Marcukselle, että olet etsinyt häntä, kun hän palaa", Daniel tokaisi vihjailevasti. Hän halusi minun lähtevän. "Selvä", tokaisin kunnioittavasti ja käännyin kannoiltani. Pysähdyin yhtäkkisesti parin askeleen jälkeen. Olinko tosissani? Vaikka minun piti kunnioittaa Marcuksen isää, hänen maitaan ja heidän tapojaan, en halunnut, että Daniel hallitsisi Marcuksen elämää. Käännyin ympäri. Daniel katsoi minua kysyvästi. "Daniel. Tämä asia on todella tärkeä. Jos Marcus ei ole siellä, minun on ilmoitettava tämä Benille, Zeanille, Lukalle tai Jakelle. Voisitko antaa minun käydä sanomassa asiani?" kerroin sydän pamppaillen. Daniel tuijotti minua hetken ja nyökkäsi: "Selvä." Niiasin hieman kunnioittavasti ja astuin sisään Hartwallien taloon Danielin perässä.

Kathy oli herännyt. Hän istui sellin perällä hiljaisena. "Emme mekään pidä tästä", Ben vakuutteli purren hammastaan. Jake katsoi Beniä murhaavasti, joka hätkähti hieman tummatukkaisen pojan katseesta. Marcus oli hiljaa sala-oven luona. Hän mietti ja mietti. Tulisiko todella hänestä ja Nataliesta enää mitään. Hän oli pettänyt Marcuksen jo kerran. Kaiken lisäksi he eivät olleet vielä puhuneet siitä, miten tämä vaikuttaisi Natalien kaverisuhteisiin. Aikoisiko hän vihdoin ja viimein lempata Hugon ja Oliverin, jotta voisimme taas suojata Hartwallien reviiriä tehokkaasti? Marcuksen sisällä velloi syyllisyys. Hän tiesi, että ne kaksi vampyyria olivat mitä suurimmalla todennäköisyydellä kaupungissa. Normitilanteessa hän saattaisi jo kääntyä perheensä puoleen, mutta ei tällä kertaa. Marcus ei missään nimessä halunnut pilata välejään Natalien kanssa. Hänen tuuliviirin tavoin käyttäytymisensä kävi vain Marcuksen voimille. Hänen piti arvuutella, miten asiat olivat. Yhtäkkiä Marcus kuuli salatunnelista askelia. Hän haistoi heti Natalien houkuttelevan ominaistuoksun. Hän ei unohtaisi sitä mistään hinnasta. Mutta silti, mitä hän teki täällä? Marcus käveli heti Natalieta vastaan, ennen kuin muut huomasivat edes hänen läsnäolonsa. "Mitä teet täällä? Sinun pitäisi olla kotonasi", Marcus tokaisi hämmentyneenä. "Nini pitäisi, mutta minulla on tosi tärkeetä asiaa", Natalie kertoi jännittyneen kuuloisesti. Marcus vilkaisi kohti muita, jotka olivat nyt huomanneet Natalien. "Hei!" Zean tervehti iloisesti hymyillen. Ben vilkaisi Jakeen ja näytti vaivaantuneelta. Luka seisoskeli vain häkin luona katselleen Kathya, kuin ei olisi huomannutkaan Natalien tuloa. Natalie työntyi Marcuksen ohitse hiukset viuhuen. Hän käveli Kathyn häkin luokse. "Natalie!" Kathy huudahti ja astui häkin ovelle. "Hei, Kathy", Natalie tervehti koittaen kuulostaa iloiselta. "Tuota... Ovatko he kertoneet, miksi olet täällä?" Natalie kysyi katsoen Kathya hieman säälien. "Ovat. Ja kyllä se ymmärtää...", Kathy vastasi nyökytellen. "Selvä. Mutta minulla on huonoja uutisia", Natalie tokaisi ja kääntyi muita kohti. "Ulkona liikkuu yhä vapaana toinen Kathy", hän paljasti. Marcus katsoi Natalieta kummaksuen. "Toinen Kathy?" hän toisti hämmentyneenä. "Sain tietää, että kun ihmissusivampyyria purraan vampyyrin tai ihmissuden toimesta, se muuttuu kahdeksi kaksoisolennoksi, jolla on kaksi eri taitoa", Natalie selitti nopeasti, "Eli on kaksi Kathya: vampyyri-Kathy ja ihmissusi-Kathy." Ben ja muut näyttivät hieman hämmentyneiltä, mutta asia valkeni heille pikkuhiljaa. "Missä se toinen Kathy on?" Jake kysyi kärkkäästi. "En tiedä, mutta meidän on etsittävä hänet", Natalie tokaisi painottaen. Hän ei haluaisi jäädä paitsi tästä. "Selvä. Mennään", Marcus tokaisi ja lähti ensimmäisenä ulos salaluolasta.