Natalie - Totuus vai taru?

Treffejä ja deittailua

Amyn näkökulma:

Huomasin tuttujen hahmojen lähestyvän minua edestäpäin. "Amy! Siinähän sinä olet!" Oliver hihkaisi helpottuneen kuuloisena. Peräännyin hieman hämmentyneenä. En odottanut hänen olevan noin innoissaan nähdessään minut. Oliver otti hetkessä puhelimensa käteensä ja naputteli sitä hetken aikaa, ennen kuin nosti sen korvalleen. "Serkkuseni, löysin Amyn. Tule asunnollesi", hän  selitti puhelimessa. "Onko hän kunnossa?" kuulin Hugon kyselevän. "Voit kysyä sitä häneltä itse", Oliver tokaisi ja ojensi puhelimen minulle. Nostin sen korvalleni hämmentyneenä. "Niin?" kysyin. "Minne oikein menit? Tiedät todella hyvin, ettet osaa vielä hallita itseäsi!" Hugo torui. Purin huultani. En ollut mikään lapsi, jota piti vahtia. "Tiedän kyllä, mutta siskosi saapui asunnolle ja olin purra häntä! Olisit varoittanut!" ärähdin hänelle pahantuulisesti. Ei se minun syytäni ollut, yritin vain suojella Ninaa. Pystyin melkein kuvitella Hugon ravistelemassa päätään. "Hyvä on, tulkaa nyt vain takaisin asunnolle. Oliver, vahdi häntä!" Hugo käskytti rauhattoman kuuloisena. "Selvä, pomo. Täältä tullaan", Oliver naurahti ja sulki puhelimen. "Vai että sellainen karkureissu?" Oliver vitsaili. "En minä valehdellut!" mutisin tuohtuneena. "Niin niin", hän kiusoitteli ja katsoi minua silmiini. "Sinä tosiaan näytät aika paljon siltä Kathy-tytöltä", hän tokaisi. Käänsin katseeni pois. En halunnut, että ihmiset näkivät minut vain jonakin kaksoisolentona. Minä olin minä, enkä mikään kopio. "Pitää kai sitten värjätä ja leikkauttaa hiukset ja ehkä myös hankkia väripiilarit, jotta meitä ei pidettäisi samana henkilönä", vastasin sarkastisesti. Oliver pysähtyi yhtäkkiä. "Minkä värisiksi?" hän kysäisi. "Se oli vitsi", tokaisin ärsyyntyneenä. "Sinulle saattaisi sopia vaikka... Mustat hiukset?" hän ehdotti. Pudistelin päätäni: "Ei todellakaan."  Oliver kohautti olkiaan ja sanoi sitten: "Oikeastaan olen miettinyt jo hetken aikaa, että värjäisin hiukseni. Mitä luulet, mikä väri voisi sopia minulle?" Naurahdin huvittuneena: "Luuletko tosiaan, että minä tietäisin, mikä sopisi sinulle?" Brunettetukkainen poika katsoi minua ja virnuili yhä kävellessämme eteenpäin: "Minusta sinulla on tyylitajua. Ehkä tiedät jotakin hiuksistakin." "Voi olla. Nämä vaatteet ovat kylläkin Kathyn. En omista mitään vaatteita...Saati sitten kai identiteettiä", huokaisin. "Sitten meidän pitää ostaa sinulle vaatteita. Voit lähteä huomenna minun kanssani kaupungille ostoksille. Minä tarjoan", Oliver ehdotti ja jatkoi, "voisimme samalla käydä ravintolassa syömässä. Mitäs sanot?" Tajusin hetkessä, mitä tuo poika ajoi takaa. Purskahdin nauruun, se tuntui vapauttavalta. "Eli pyydätkö sinä minua treffeille?" kysyin uteliaasti. "Ehkäpä. Jos se sopii", Oliver vihjasi. "No, miksei. Vaikka vampyyreinä meillähän ei ole nälkä muuten kuin...Tiedäthän", vastasin kierrellen. "Sekin asia hoituu. Haluaisin vain jutella kanssasi. Oppia tuntemaan sinut. Voimme käydä siellä kampaajallakin, jos tahdot", Oliver selitti innokkaasti. Hymyilin ja nyökkäsin. "Sopii", hyväksyin tarjouksen. 

Päästyämme takaisin Hugon ja Ninan asunnolle, Hugo odotteli kerrostalon pihalla. Hän näytti hermostuneelta, mutta ei vihaiselta. Enemmänkin huolestuneelta. "Aiheuttiko hän harmia?" Hugo kysyi suoraan Oliverilta. "Ei sitten ollenkaan. Hän on ollut kiltti tyttö", Oliver sanoi ja napautti päätäni. Hän oli minua pään pidempi, joten hän pystyi tytöttelemään minua. Ei se silti tarkoittanut, että pitäisin siitä. "Voit kysyä sitä myös suoraan minulta", tokaisin tylsistyneesti. "Anteeksi, mutta tässä oli tositilanne kyseessä. Jos emme olisi löytäneet sinua ajallaan, olisimme Oliverin kanssa olleet liemessä", Hugo huohotti. "Rauhoitu, Amy on nyt tässä. Kaikki on kunnossa", Oliver rauhoitteli serkkuaan. Hugo pudisteli päätään yhä puhisten. "Marcus lähetti minulle viestiä ja kyseli, missä me olemme. Et tiedäkkään, kuinka nopeasti sydämeni löi stressin takia. Oli lähellä, etten saanut sydänkohtausta!" Hugo ärähti ja tuijotti Oliveria tuimasti. "Voi, serkkurakas. Olet kuollut, ei sinun sydämesi lyö", Oliver vitsaili. Hugo kuljetti käsiään naamansa päällä turhaantuneena. "Mennään sisälle odottamaan. Marcus tulee pian", hän sanoi ja johdatti meidät sisälle. 

Jaken ja Kathyn näkökulma:

"Tuota, minun pitäisi tehdä joitakin läksyjä matikasta. Voisimmeko me Jaken kanssa nousta pöydästä ja mennä yläkertaan?" Kathy kysyi kohteliaasti vanhemmiltaan. He mietiskelivät hetken ja tutkailivat Jaken ja Kathyn ilmeitä. Varmaan miettivät, aikoivatko he tosissaan opiskella, vai tehdä ihan jotakin muuta. "Jättäkää ovi auki", Kathyn äiti Jessie sanoi katsomatta kumpaakaan. Hän vilkaisi vaivihkaa puolisoonsa Adamiin, joka nyökäytti päätään myötäilevästi. "Hyvä on, äiti", Kathy tokaisi nolostuneena. Jake ja Kathy nousivat pöydästä, ja Jake seurasi Kathya portaikkoon ja sieltä yläkertaan. Blonditukkaisella tytöllä oli yhä kädessään äidiltään saamansa kirje. "En halua tunkeilla, mutta mikä tuo kirje on?" Jake kysyi varovaisesti heidän päästyään tytön huoneeseen turvaan. Kathy kohautti olkiaan: "En minä tiedä. Avataan se." Hän otti laukustaan valkoisen kirjekuoren. Jake haistoi heti siitä nousevan parfyymin tuoksun. Kathy repi kuoren auki. Hän otti kirjeen käteensä ja alkoi lukemaan sitä kaikessa hiljaisuudessa. Jake katsoi Kathyn kasvoja, kun tämä luki. Kathy nosti katseensa ja Jakeen hämmentyneenä. "Mitä?" hän naurahti. "Ehm, odotan vain, että luet sen", Jake takelteli. Kathy huokaisi syvään ja jatkoi lukemista hymy huulillaan. Yhtäkkiä blonditukkaisen tytön hymy hyytyi. Jake katsoi tätä kysyvästi. "Se on äidiltäni", Kathy kertoi ja katsoi Jakea häkeltyneenä. "Äidiltäsi?" Jake toisti. "Ei siis adoptioäidiltäni vaan biologiselta äidiltäni... Hänkin on ihmissusi, kuten me", Kathy kuiskasi hiljempaa. Jake näytti hämmentyneeltä. "Ai niin, enhän minä tainnut kertoa heistä mitään. Ei siinä, en minä itsekkään tunne heitä. Tämän kirjeen kirjoittaja kuitenkin sanoo olevansa minun äitini", Kathy selitti nopeasti ja ojensi kirjeen Jakelle. Jake alkoi käymään tekstiä lävitse nopeasti mielessään:

...

"Hei, Kathy.

Minä tässä, Diane Rosewell. Et ehkä tunnista nimeäni, et ehkä edes tiedä, kuka minä olen. Mutta jos et sitä vielä tiedä, olen biologinen äitisi. Adoptiovanhempasi Willowsit ovat varmasti kasvattaneet sinusta upean nuoren naisen. Tiedän, että minun ei pitäisi ottaa sinuun enää yhteyttä, eikä minulla olisi siihen oikeuttakaan. Haluaisin puhua kanssasi. Haluaisin selvittää kaiken meidän välillämme. Haluan kertoa sinulle, miksi jouduin luovuttamaan sinut adoptioon. Haluan kertoa olevani pahoillani, ja pyydän mitä hartaimmin anteeksi. Voisitko mitenkään antaa minulle anteeksi? Ymmärrän, jos et halua nähdä minua. Siinä tapauksessa saat tehdä ihan mitä haluat tälle kyseiselle kirjeelle: säilytä se, tuhoa se. Ihan miten vain haluat, Kathy. 

Olen kirjoittanut yhteystietoni kirjeen alareunaan. Päätös on sinun. En tuomitse, sinulla on oikeus valita." 

Jake ojensi kirjeen takaisin Kathylle, joka istui hiljaa hänen vierellään. "No, mitä aiot?" Jake kysyi. "En tiedä...", Kathy oli hämmentynyt. Jake halasi tyttöä yrittäen lohduttaa tätä. Kathy ei pyristellyt hänen otteestaan, joten Jake uskoi sen olevan hänelle okei. "Entä se... Amy? Eikö hänenkin pitäisi tavata meidän yhteinen äitimme?" blondi tyttö kysyi ja katsoi Jakea sinisillä silmillään. Jake oli häkeltynyt ja hän tuijotti Kathyn kauniisiin merensinisiin silmiin. "Emme kyllä tiedä, missä hän on... Enkä usko, että hän on enää edes kaupungissa", hän takelteli vastaukseksi. "Vai niin. Miten olet noin varma?" Kathy kysyi hämmentyneenä. "Vampyyrit eivät kuulu Mirstoneen. Siksi", Jake vastasi napakasti. Kathyn käsi eksyi Jaken tummaan tukkaan. Jake oli hämillään, mutta ei sanonut mitään siihen. "Onko hyviä vampyyrejä olemassa? Natalie kertoi, että isäni on vampyyri", Kathy kertoi. "Kai sellaisia on olemassa. En vain ole koskaan tavannut sellaista", Jake vastasi ja hänen mieleensä palasi kohtaaminen Kathyn kaksoisolennon kanssa. Muisto hävetti häntä. He katselivat toisiaan hetken aikaa, kunnes Jake sulki Kathyn syleilyynsä. Kathy nosti katseensa Jakeen uudelleen hieman ujommin, mutta tällä kertaa heidän kasvonsa olivat ihan lähekkäin. Jake piteli Kathysta tukevasti kiinni samalla kun he suutelivat.