Kultainen katse

Luku 4

"Seuraavaksi testaamme fyysisiä taitojanne. Aloitamme miekkailulla ja jousiammunta tulee sen jälkeen. Lohikäärmeratsastajan tulee osata molempia, sillä jos lohikäärmeiden välinen sota puhkeaa ratsastajien täytyy osata puolustaa itseään ja toisiaan. Miekkailette vuorotellen areenalla toisianne vastaan. Voitatte, jos osutte vastustajaan." tässä kohdassa koko joukko kohahti. "Älkää huolehtiko haavoista. nämä miekat ovat lumottuja. Ne eivät satuta tai oikeasti osu teihin." Ar nauroi typertyneille ilmeille.

Seuraavaksi saimme miekat. Ne olivat kaikki samanlaisia. Jokaisessa oli rubiinin kaltainen jalokivi upotettuna kahvaan ja terä näytti hopeisen kimaltavalta. Pitelin miekkaa kädessäni arvioivasti. Minulla taisi olla aikamoinen ongelma. En ollut ikinä edes koskenut miekkaan. Rintaani puristi ikävästi enkä pystynyt kunnolla seuraamaan ensimmäistä ottelua.
"Jännittääkö?" Ned kysyi vieressäni.
Nyökkäsin ja huomasin puristuksen hellittävän.
"Ned... En ole ikinä ennen miekkaillut." kuiskasin tuskin kuuluvasti.

Pojan silmät laajenivat hämmästyksestä.
"Ikinä?"
"Niin."
"Ei huolta, en minäkään." Ned sanoi helpottuneena. "Olen vain hutkinut harjoitusnukkea puumiekalla."
Minä en ollut sitäkään, mutta sitä en aikonut sanoa Nedille. Seurasin ottelua tarkasti ja katselin kuinka George käytteli miekkaansa taitavasti. Painoin mieleeni jokaisen väistön ja syöksähdyksen. Sitten näin kuinka tämä nopeasti, vähän liiankin nopeasti, heitti vastustajan miekan pois ja iski tätä suoraan sydämeen. Vastustaja jäi paikalleen seisomaan hyvin hämillään. Kaikki puhkesivat aplodeihin ja George kumarsi hiukan ylimielisesti.

"Oikein hyvin meni, George." Ar onnitteli ja taputti tätä selkään. "Seuraavaksi Angelo Gray ja Silvia Winds."
Rintani puristui taas, kun nostin miekan ylös ja kiipesin lavalle. Angelo kiipesi lavalle ilmeisesti helpottuneena kohdatessaan tytön eikä mestarimiekkailijaa. Loukkaannuin siitä hieman ja asetuin valmiusasentoon odottaen kellon soivan. Muistin yksityiskohtaisesti kuinka George oli laittanut miekkansa ottelun alussa. Vastustajani katsoi minua hiukan yllättyneenä ja asettui hänkin valmiusasentoon. Vedin syvään henkeä tasaten hengitystäni ja kuuntelin sydämeni lyöntejä. Tu-tump! - Tu-tump! -  Tu-tump! - Ding! Kello soi. Angelo hyökkäsi.

Keskittymiseni oli onneksi korkealla ja ymmärsin heti radan, jolla miekka heilahtaisi. Tätä menoa se osuisi vasempaan olkapäähäni. Nostin oman miekkani ja torjuin iskun. Sillä hetkellä tajusin tehneeni virheen. Angelo oli paljon voimakkaampi kuin minä. Pojan paino oli liian raskas keholleni, joten pinnistin voimani ja työnsin hänet pois. Angelo toipui nopeasti ja heitti heti perään uuden iskun. Tällä kertaa muistin Georgen väistön. Käänsin nopeasti kylkeni Angeloon ja nostin miekkani. Miekka suhahti noin kymmenen sentin päästä kehostani ja Angelon käsi tuli eteeni. Sillä hetkellä heilautin alas. Angelon onnistui torjua minut, mutta nyt minä olin asemassa, jossa koko painollani pystyin painamaan miekkaa alas. Jälleen poika kuitenkin osoittautui minua vahvemmaksi. Hän heitti minut syrjään ja tähtäsi. Tällä kertaa hän osuisi jalkoihini. Hyppäsin ilmaan ennen kuin ymmärsin tämän muuttavan miekan kohdetta. Suoristin jalkani ja tavoitin maan työntäen miekan reitin tielle. Painoin taas koko kehoni voimalla vastaan. Tällä kerralla onnistuin työntämään Angelon syrjään. Poika jäi huohottamaan hetkeksi. Valmistauduin uuteen hyökkäykseen ja tajusin samassa jotakin. Sydämeni hyppäsi yhden lyönnin yli. Ennen kuin ehdin reagoida, Angelo oli lyönyt miekan käsistäni ja iskenyt jalkaani. Se oli ohi.

Katsoin maata ja vedin huppua enemmän silmilleni. Lämpö alkoi kaikota hiljalleen silmieni takaa. Kävelin kohti areenan laitaa mieli maassa ja sydän pamppaillen. Olin hävinnyt. En pääsisi kouluun. Jäin seisomaan Nedin viereen vaitonaisena.
"Se oli upeaa!" Ned sanoi silmät pyöreinä kuin lautaset. "En uskoisi, että et ole miekkaillut ennen."
Olin juuri vastaamassa, kun Nediä kutsuttiin ottelemaan. Se oli silti ohi. Minä hävisin. Katselin Nediä vain hajamielisesti ja toivoin hiljaa, että hän voittaisi. Niin siinä myös kävi. Pitkän tovin kuluttua kaikki olivat otelleet ja siirryimme jousiammuntaan.