Kultainen katse

Luku 9

Pyöriskelin sängyssäni ja mietin vuorta. Jokin siinä sai minut muistamaan mumman tarinat pimeyden lohikäärmeestä, Norwendzeristä. Royalderkin oli levoton ja murahteli unissaan levottomasti. Oli kulunut jo viikko karjahduksen kuulemisesta, mutta se vaivasi minua yhä. Katsoin lohikäärmettäni hiukan huolestuneena. Royalder oli yhä useammin levoton ja rauhaton. Vuori tuntui meistä molemmista karmaisevalta. Huokaisin syvään ja käänsin katseeni korkeaan kattoon. Huomenna olisi ensimmäinen lentotunti. Hymyilin väsyneesti katolle. Kukaan ei tiennyt minun jo kerran lentäneen Royalderilla.

"Huomenta oppilaat!" Oriv Tuulentaitaja toivotti meidät tervetulleeksi ensimmäiselle lentotunnillemme. "Minun ilokseni ja teidän harmiksenne tänään on tuulinen ja aurinkoinen päivä."
Jotenkin samanlainen kuin ensi lennollani.
"Muistatte kai asennon, joka opetettiin eilen?" Oriv kysyi.
"Toki. Niin helppo, että kaikki muistaa." George naurahti.

"Selvä. Ole hyvä ja kerro meille. Katsomme osaatko oikeasti." Oriv virnisti aina kaikkitietävän oloiselle Georgelle.
Tämä kaikkitietäjä avasi suutaan, mutta sulki sen sitten punastuen.
"Jaa. En tullut täysin vakuuttuneeksi Georgen puheesta. Ned, kerro sinä." Oriv käänsi katseensa Nediin.
"Istu siipien yläpuolelle polvet koukussa ja puristaen lohikäärmeen kylkiä niillä. Vauhdissa asento vähän etukumara ja paikallaanlennossa joko selkä suorana tai kiitoasennossa. Paino aina lohikäärmeen päällä, paitsi kaarroksissa ja silmukoissa. Pidä lujasti kiinni äkkiliikkeiden varalta." Ned selosti ulkoa opettelemansa kirjan säkeitä.
oriv nyökkäsi hyväksyvästi ja aloitti tunnin.

Nousin Royalderin selkään helposti, sillä olimme opetelleet sitä monesti huoneessamme. Oriv oli kerran näyttänyt miten se tehdään ja Royalder halusi oppia myös. Lohikäärmeeni oli oikein innokas oppimaan uusia juttuja.
"Hyvä. Kun lasken kolmeen, ohjatkaa lohikäärmeenne noin muutaman metrin korkeuteen ja pysykää siinä." Oriv sanoi oman tummansinisen lohikäärmeensä selästä.
Pysykää siinä ei kuulunut Royalderin lempiohjeisiin. Tästä saattaa tulla haastavaa.

Tuuli tuiversi korvissani Royalderin heittelehtiessä hiukan tuulessa.
"Kaikki okei, Royalder?" huusin tuulen yli hiukan käheästi.
Kurkkuani sattui varmaan liiasta huutelusta.
"Melkein." lohikäärme murahti allani.
Tunsin itseni voimattomaksi tuulta vastaan. Se oli voimakas täällä metrien korkeudessa. Olimme saaneet luvan nousta ylemmäs. Katsoin ylös ja näin Orivin lentävän korkealla yläpuolellani. Hän todella oli tuulentaitaja. Sain lisää rohkeutta tästä ylläni lentävästä taiturista ja keskityin kaksin verroin lentämiseen.

"Royalder, näetkö sinäkin tuon?" kysyin lohikäärmeeltäni.
"Näen. Upeaa!" Lohikäärme hihkaisi ja ampaisi silmukkaan.
Minäkin olin innoissani. Näin tuulen reitit ja tiesin missä oli kannattavaa olla ja miten säädellä kehoni painopistettä Royalderille mahdollisimman helpoksi. Nousin hiukan ylemmäs silmukan korkeimmassa kohdassa ja puristin polvillani entistä lujempaa. Sitten painauduin täysin Royalderin selkään kiinni antaen täyden vauhdin lohikäärmeelleni.

Olimme niin innoissamme uudesta kyvystä, että tuskin huomasimme auringon menneen pilveen. Huomasimme sen vasta, kun ensimmäiset sadepisarat putoilivat taivaalta.
"Voih!" huokaisimme yhtä aikaa ja aloitimme laskeutumisen.
Salama jyrähti jossakin ja sai sydämeni pomppaamaan kurkkuun. Royalder karjaisi peloissaan ja kaarsi alas nopeammin. Sitten kuulin sen taas. Kumean ja kylmäävän karjaisun vuorilta.

Katseeni heittelehti ja tunsin polvieni otteen pettävän. Royalder kaartui juuri oikeaan suuntaan, mutta minä luisuin pois sen selästä. Tajusin vain hämärästi putoavani. Tukahtuneen kuuloiset pelon huudahdukset kuuluivat alhaalta. Royalder syöksyi minua kohti. Nedin ääni tunkeutui sydämeni jyskeen läpi.
"Silvia, ota kiinni!"
Silmäni erottivat heikosti ruskean satulan valkoisen lohikäärmeen selässä. Royalderin silmistä hohti kultaista valoa. Keskityin. Kultainen katseeni näki selvästi ohjakset. Ojensin salamana käteni ja tartuin siihen heilauttaen itseni Royalderin niskaan. Tein sen viime tipassa. Suoristin Royalderin metrin päässä maasta ja tein hurjan liukuvan laskun Royalderin jarruttaessa kynsillään. Vauhti pysähtyi todella nopeasti ja silmien lämpö kaikkosi.

Lysähdin Royalderin selkään tämän laskeutuessa tai pikemminkin rojahtaessa makuulleen. Värisin pelosta ja kylmästä. Hengitykseni oli raskasta ja silmäni lurpahtelivat. Päänsäryn lomassa pystyin ajattelemaan vain jotenkuten selkeästi. Tiesin vain, että minulla oli kuumetta ja paljon. Tajusin vain hämärästi Nedin ja Orivin läsnäolon. He tuntuivat tarkistavan olinko kunnossa. Antaisivat minun vain mennä lepäämään. Haluan nukkua. Näillä ajatuksilla vaivuin katkonaiseen ja raskaaseen uneen.