Kultainen katse

Luku 6

Sydämeni jyskytti kiivaasti. Päästin nuolen irti ja se singahti kohti liikkuvaa maaliaan. Ilmaan heitetty puukiekko putosi maahan Nuoli törröttäen keskellä. Huoahdin helpotuksesta ja yritin kaikottaa lämmön silmistäni niin nopeasti kuin pystyin. Kaikki seisoivat takanani, joten voin huoletta käyttää ylivertaista keskittymiskykyäni. Laskin jousen ja käännyin kohdaten Orivin taputtamassa.
"Hyvä, Silvia. Tuo oli vasta toinen yritys."
Nedkin taputti, mutta Alix ja muut näyttivät happamilta. George oli osunut ensimmäisenä ja minä osuin seuraavaksi. Kukaan ei ilmeisesti halunnut olla huonompi kuin minä.

Kun kaikki olivat ampuneet tarpeeksi, katsahdin taivaalle. Ei pilven pilveä missään. Seuraavana olisi lohikäärmeenhoidon alkeet -tunti. Odotin innolla kaikkea uutta. Oriv oli saapastellut eteemme ja katsoi meitä hyvin tyytyväisinä.
"Te olette poikkeuksellisen lahjakkaita oppilaita. Ymmärrän hyvin miksi olette Siriuksessa."
Luokan nimeksi eilen yksimielisesti valittu Sirius. Se oli ehdottomasti paras muiden ehdotusten joukosta.
"Hyvä, Ned! Sinun nimiehdotuksesi oli paras." olin onnitellut ystävääni noin.
Suuntasimme kohti luokkahuonetta aika vaitonaisina miettien omaa lohikäärmettämme ja minun outoa kuudetta aistiani arvata oikein.

Sivelin munan pintaa hellästi. Se oli niin sileä. Yhtä sileä kuin jää, mutta lämmin. Olin katsellut upeaa lohikäärmeenmunaani varmaan tuntikausia miettien milloin se kuoriutuisi. Sen pinnan värit vaihtelivat upeasti riippuen ympäristöstä. Joskus se kimalsi kuin jalokivi ja se joskus näytti kuunvalossa kylpevältä valkealta ja luonnottoman sileältä kiveltä. Olin tarkkaillut munaa todella usein ja tiesin sen värivaihtelut ulkoa. Oli kulunut jo viikko siitä, kun saimme munamme ja olin oppinut jo miten lohikäärmevauvoja tulee hoitaa ja mistä lohikäärme voi pitää.
"Huomenta! Joko aloitetaan?" Ned tuli huoneeseeni kantaen hopeista munaansa.
"Joo." vastasin nostaen munani syliini.
Katselimme takan liekkejä tutkivasti.  Tiesimme vallan hyvin, että hauduttaminen, mikä tuli läksyksi, oli sama kuin munan tulessa pitäminen. Silti mietimme mitä pahaa liekit voivat tehdä lohikäärmeillemme. Vastaus oli ilmiselvästi ei mitään, mutta silti typerät pelot eivät vain halunneet kaikota.

"Mitä? Oikeasti?" Nauroin Nedin vitseille tämän kohentaessa tulta.
"Joo. Se yritti kyllä napata luun ilmasta, mutta sai sen kuonolleen ja vierähti puroon. Oli aika homma saada se pikku koiranveijari puhtaaksi."
Nauroin entistä makeammin. Oli kivaa kuunnella kaverin juttuja tulen äärellä. Katselin välillä oranssina hehkuvaa kimaltavaa munaani tulen liekeissä.
"Ne ovat kauniita." sanoin haaveillen.
"Niin. Ainakin sinun on kaunis."
"On sinunkin." se oli totta.
Nedin lohikäärmeenmunan punaiset raidat näyttivät korostuvan oransseista ja keltaisista sävyistä, jotka heijastuivat hopeisesta pinnasta. Katsahdin ulos ikkunasta kohdaten auringonnousun ensi säteet. Vuoret näyttivät jylhiltä ja maijesteettisilta horisontissa.
"Oooh!" kuulin Nedin yllättyneen huudahduksen.
Katsoin tuleen. Omassa munassani oli särö. Sydämeni hypähti jännästi. Kuori rikkoutui lisää ja lohikäärmeen siro kuono nuosi esiin munasta. Minun munani kuoriutui!

Pikku lohikäärmeen valkoiset suomut kimalsivat samalla tavalla kuin munan kuori. Se oli kiivennyt ulos munastaan ja yritti nyt levittää siipiään. Niissä oli upean näköisiä sulkia, jotka sekoittuivat hienosti suomuihin. Sitten se loikkasi ulos liekeistä lattialle eteeni. Häntä heilahti elegantisti etujalkojen eteen. Siinäkin oli vitivalkoisia sulkia, jotka levisivät hienoksi viuhkaksi, jos lohikäärme tahtoi. Silmät se piti vielä hetken suljettuina, ennen kuin katsoi kirkkaansinisillä safiirinkaltaisilla silmillään suoraan minuun. Suuni kääntyi hymyyn ja tervehdin omaa lohikäärmettäni kumartamalla pikkuisen. Luhikäärmeeni laski päätään alemmas ja asteli sitten varovasti luokseni. Silmiemme katsekontakti ei järkkynyt. Lohikäärmeeni nuolaisi poskeani iloisesti ja kiipesi sitten olkapäälleni.

"Vau!" Ned kuiskasi ihailevasti.
Olin samaa mieltä hänen kanssaan, kun lohikäärmeni näykki hellästi korvanlehteäni.
"Tervetuloa maailmaan, ikuinen parini." sanoin ja rapsutin pikku otusta sen lyhyiden sarvien ja pitkien korvien takaa.
Lohikäärmeeni kehräsi päästäen hauskoja ääniä. Sitten se astui syliini ja käpertyi siihen. Se oli ilmiselvästi poika ja tiesin jo hyvän nimen.
"Tästä lähtien sinä olet sitten Royalder." sanoin silittäen pientä lohikäärmettä hellästi.
Se raotti sinistä silmäänsä vastaukseksi ja aivasti. Sitten pikku Royalderini nukahti.

"Tämä on melkeinpä mahdotonta!" Ned kuiskasi, kun katsoimme Royalderin valkoista kerää huoneeni lohikäärmenurkkauksessa.
"Samaa mieltä. Munan piti kuoriutua vasta kolmen viikon päästä, jos silloinkaan."
"Meidän pitäisi hakea Oriv."
"Voitko sinä hakea? En halua jättää sitä yksin." nyökkäsin Royalderin suuntaan.
Ned nousi heti pystyyn ja huikkasi olkansa yli jotakin.
"Pidän kyllä huolta lohikäärmeenmunastaasi, jos sitä meinaat." lähetin tavallista kovemman kuiskauksen Nedin perään ja katsoin tulikuumaa munaa vieressäni. Oli ollut aika homma saada se ja munankuoret ulos takasta.

Katselin sikeästi nukkuvaa lohikäärmettäni mietteissäni. Miksi se oli kuoriutunut jo nyt? Oliko aika varmasti oikea? Mitä minun oppitunneistani nyt tulee? Kuvittelin jo mielessäni kuinka Royalder istuu olkapäälläni ja katselee kiinnostuneena tehtäviäni. Mielikuva sai minut hymyilemään. Minkälaist tulta sinä oikein syökset? Pomppasi jostakin mieleeni, kun katselin pikku otusta. Sitä minun ei tarvinnut miettiä pitkään, sillä lohikäärmeen suusta sinkosi pieni sininen liekki, kun tämä aivasti unissaan. Kuulin oven avautuvan. Ned tuli takaisin.

"Tämä on hämmästyttävää! Kerrassaan sensaatiomaista! Muna ei ole koskaan kuoriutunut näin aikaisin." Oriv huudahteli ja tutki lohikäärmeeni siipien kärkiväliä, kynsien terävyyttä ja liekkien tehokkuutta, tosin viimeisin tapahtui vahingossa, kun siniset liekit polttivat riän pöytään lohikäärmeen tylsistymisen merkiksi. Se loikkasi ilmaan ja levitti siipensä, mutta putosi samantien maahan. Ei se osannut lentää vielä. Royalder kipitti luokseni ja kiipesi syliini istumaan nostaen kuononsa ylpeänä ylös. Minua nauratti. Lohikäärmeeni ei ilmeisesti pitänyt Orivista.
"Sinun koulutukseesi on tämän johdosta valitettavasti tehtävä muutos. Nyt keskityt oppitunneilla kouluttamaan lohikäärmettäsi ja oppimaan sen hoidosta. Näin ensi alkuun sinun kannattaa selvittää mistä se pitää." Oriv neuvoi minua, kun olin lähdössä Royalder olkapäälläni.
"Selvä. Kiitos!" huikkasin ja suljin valtavan kaarioven takanani.
Royalder kiipesi pääni päälle ja työnsi naamansa silmieni eteen. Sitten se nuolaisi nenääni. Minä hymyilin. Voi minun pikku lohikäärmettäni.