Kultainen katse

Luku 17

Haparoin käsilläni pimeyttä toivoen osuvani johonkin. En uskaltanut liikkua paikaltani, sillä kuka tiesi mitä edessäpäin saattoi olla? Kenties pohjaton kuilu? Huokaisin, mutta korvani eivät kuulleet sitä. Suunnitelman viimeinen osa ei oikein toiminut. Se kuului "Kaikki yhdessä Norwendzerin kimppuun!" Kumpa minulla olisi edes lamppu. Sitten sain idean. Keskityin. Silmieni takana tuntui tuttu ja turvallinen lämpö. Tarkkailin ympärilleni, mutta sama musta pimeys ympäröi minua edelleen. Sitten näin vähän matkan päässä kaksi kultaista valoa. Sydämeeni tulvahti lämpöä. Royalder!

Lähdin lohikäärmettäni kohti minkä jalaltani kykenin.
"Silvia!" Royalderin ääni tuntui kuuluvan kuin maan alta.
"Täällä!" huusin niin kovaa kuin pystyin.
Silti minusta tuntui, kun olisin juuri kuiskannut. Nyt olin ihan Royalderin edessä, mutta näin silti vain tämän silmät ja kuonon. Muu jäi pimeyden peittoon.
"Miten me päästään ulos?" Royalder karjui niin kovaa kuin voi, mutta kuulin sen vain heikkona maan alta tulevana kuiskauksena.
"Keskitytään kovempaa!" ehdotin huutaen.
Lohikäärmeeni nyökkäsi.

Suljin silmäni ja keskityin. Keskityin kauniiseen ja aurinkoiseen päivään metsässä. Pystyin kuulemaan selvästi lintujen viserryksen ja kuvailemaan puiden kaarnan pienimmätkin yksityiskohdat. Tunsin oloni kevyeksi. Ja voimakkaaksi. Avasin hitaasti silmäni ja näin Royalderin hahmon kokonaan. Tämän keho hohti vitivalkoisena pimeydessä. Sitten huomasin pääni tuntuvan omituisen kevyeltä. Yritin tunnustella hiuksiani ja huomasin niiden leijuvan. Vedin niitä hiukan silmieni eteen ja silmäni laajenivat hämmästyksestä. Hiukseni hohtivat hopeaa? Katsoin taas ympärilleni ja näin allamme luolan kivilattian. Sitten katsoin ylös ja näin valonsäteen.

"Royalder, tuonne!" huudahdin ja osoitin valoa.
Hohtava lohikäärmeeni kohotti kultaiset silmänsä ylös. Sillä välin kiipesin sen selkään. Royalder ponnisti ilmaan ja olimme hetkessä pimeyden yläpuolella. Katsoin ympärilleni ja huomasin pimeyden peittävän koko luolan. Kaikki olivat sen peitossa. Paitsi Norwendzer, joka näkyi luolan toisessa päässä.

Tuijotin Norwendzerin punaisiin silmiin rävähtämättä. Viha läikähti sisälläni. Norwendzer nauroi. Hän oli juuri satuttanut parasta ystävääni ja estänyt minua auttamasta. Vihani purkautui ulos valtavana huutona, kun ohjasin Royalderia syöksyyn kohti pimeyden lohikäärmettä. Norwendzer nauroi edelleen Royalderin laukaistessa vaaleansinisen liekkipallon tätä kohti. Norwendzer levitti siipensä ja huitaisi sen pois. Se raivostutti minua vielä enemmän. Syöksyin uuteen hyökkäykseen, mutta huomasin jonkin estävän. Royalder kiskoi ohjaksia toiseen suuntaan.
"Silvia, rauhoitu!" se murahti ja lensi poispäin Norwendzeristä.
"Mitä sinä teet! Meidän pitää auttaa nopeasti Nediä!" huusin.
"Kuinka nopeasti aiot auttaa, jos hyökkäät päämäärättömästi?" Royalder karjahti syösten eteensä lieskoja.

Säpsähdin takaisin todellisuuteen yhtä äkkiä kuin vihani oli leimahtanut liekkiin. Huomasin hiusteni muuttuneen takaisin punertavan ruskeiksi. Royalderkaan ei enää hohtanut.
"Ymmärrän." sanoin hiljaa.
"Vihdoin puhut normaalisti! Mikä on suunnitelma?" Royalder kysyi.
Mietin hetken.
"Ensin keskitytään päämäärään, eli pimeyden hälventämiseen luolasta. Yritämme saada Norwendzerin auringonvaloon tuhoamalla luolan jäännöksiä." sanoin varmalla äänellä.
"Tehdään niin." Royalder sanoi ja alkoi hetken kuluttua hohtamaan hentoa valoa, joka kävi hetki hetkeltä voimakkaammaksi.

Suljin silmäni ja tunsin taas hiuksieni kevenevän. Itse asiassa tunsin itsenikin kevyemmäksi. Avasin silmäni ja näin Royalderin olevan melkein sokaiseva.
"NYT!" huudahdin ja me käännyimme ympäri.
Royalder kauhoi ilmaa siipiensä alle ennätysvauhtia, kun ampaisimme kohti Norwendzeriä. Tällä välin otin jousipyssyn selästäni ja jätin ohjakset satulaan kiinni. Royalder ampui säkenöivän tulipallon kohti kallioita minun jännittäessä jousta. Ammuin nuolen tarkasti kohti Norwendzerin silmää hämäykseksi. Norwendzer väisti tulipallon tuhotessa viimeisiä pimeitä kolkkia. Lohikäärmeen kiiltävän mustat suomut näyttivät voivan pahoin auringossa. Lohikäärme itse päästi kamalan ja kumean karjaisun nousten lentoon. Kaarsimme meitä varmaan kaksi kertaa suuremman lohikäärmeen eteen. Jännitin jouseni uudelleen ja tähtäsin. Taistelu alkakoon!