Kultainen katse

Luku 18

Sydämeni sykki tasaisesti kiihtyvää tahtia. Norwendzer aukoi kitaansa ja muodosti samanlaista jättimäistä laukausta, jolla oli pudottanut Nedin. Tähtäsin tarkasti tällä kertaa lohikäärmeen sieraimeen. Nuoli lensi salamana maaliinsa. Paljon se ei vaikuttanut. Norwendzer vain aivasti valtavan tulimylläkän suoraan meitä kohti. Jostakin syystä Royalder ei liikkunut.
"Ro- Royalder?!"

Lohikäärmeeni ei näyttänyt panikoivan, joten minäkään en aikonut. Sydämeni sykki silti vähintään tuhat kertaa per minuutti valtavan tulimuurin lähestyessä huimaavalla nopeudella. Royalder lähti lentoon suoraan sitä kohti ja ampui. Panos teki tulimassaan pienemmän reiän kuin olin odottanut. Painauduin Royalderin selkään, kun syöksyimme muurista läpi. Luulin, että joku laittoi minut hetkeksi paistinpannulle. Selkäni tuntui tulikuumalta.
"Royalder, hyökkäykemme ovat liian heikkoja!" huudahdin tuulen yli.
"Mitä ehdotat?" lohikäärme kysyi lentäen suoraan ylöspäin.
"Yritetään ohjata tätä hohtoa, joka meillä on. Norwendzer on pimeyden lohikäärme." sanoin miettiväisesti.
Royalder kääntyi syöksyyn ymmärryksen merkiksi.

Puristin joustani kouristuksenomaisesti. Nuoli oli valmiina oikeassa kädessäni. Royalderin hehku vaikutti enenevän. Hämmästyksekseni hän ampui hohtavan ja säkenöivän vitivalkoisen tulipallon. Norwendzer näytti jähmettyvän hetkeksi, mutta väisti panoksen nopeasti. Sukelsimme takaisin ylös ennen kuin käännyimme uuteen hyökkäykseen. Olin jännittänyt jouseni ja tähtäsin kohti Norwenderin siipeä. Keskityin nuoleen ja huomasin sen alkavan hohtaa. Tarkistin nuolen kurssin ja päästin siitä irti. Nuoli lähti kädestäni hohtaen hetki hetkeltä voimakkaammin. Se jätti peräänsä säkenöivän vanan. Norwendzer luikahti karkuun nuolen tieltä. Ihmettelin tätä, kun pimeyden lohikäärme yhtäkkiä hyökkäsi raivoisasti. Se suihkutti mustaa tulimassaa kaikkialle ympärillemme. Minulla oli jo toinen nuoli jännitettynä ja Royalder muodosti uutta tulipalloa. Ne lähtivät matkaan samaan aikaan. En halunnut enää joutua paistinpannulle.

Nuoli ja tulipallo lävistivät massan leikiten. Ne yllättivät Norwendzerin ja osuivat tämän mustaan nahkaan. Se ulvahti tai karjahti kivusta.
"Royalder, tämä toimii!" huudahdin, kun nousimme uudelleen korkeammalle.
Se kihelmöi edelleen hiukan vatsanpohjassa, mutta en välittänyt siitä. Vilkaisin taakseni ja kauhistuin. Norwendzer oli todella todella vihainen. Lohikäärmeen tällä hetkellä tulipunaiset silmät kapenivat tämän ampaistessa yllättävän ketterästi meitä kohti. Sitten tajusin mitä Norwendzer yritti.
"Royalder, varo!" huudahdin kauhuissani yrittäen tarrata lohikäärmeeseen.

Lohikäärmeeni huomasi liian myöhään. Norwendzer oli tarttunut eturaajoillaan Royalderin kaskivartaloon. Minä vielä enemmän kauhukseni huomasin putoavani Royalderin selästä. Vatsani muljahti inhottavasti, kun minä ja lohikäärmeeni vaihdoimme säikähtäneitä katseita. Royalder yritti räpyttää siipiään päästäkseen pelastamaan minut, mutta Norwendzerin kynnet olivat tiukasti tämän kyljissä kiinni.. Olin vähintään kahden kilometrin korkeudella. En millään selviäisi pudotusta. Puristin jousta tiukemmin. Kuolenko minä? Hetkinen, jousta? Tajusin että minulla oli sekä nuoli että jousi. No, yrittänyttä ei laiteta, ajattelin jännittäessäni jousta. Lähetin säkenöivän nuolen kohti Norwendzerin nauravaa suuta. Katsoin kuinka hopeavana lensi suoraan pimeyden lohikäärmeen kitaan samaan aikaan Royalderin tulipallon kanssa. Olin näkevinäni Norwendzerin irrottavan otteensa lohikäärmeestäni. Huokaisin helpotuksesta. Hän pääsi vapaaksi.

Suljin silmäni hetkeksi. Kohta tulisi isku.
"SILVIAA!" kuulin Royalderin valtavan pelokkaan karjahduksen.
Avasin silmäni ja hämmästyksekseni näin tämän ihan melkein vierelläni. Nyt hän oli melkein allani. Tartuin oikealla kädellä kiinni ohjaksista ja vedin itseni satulaan ja suoristin syöksyn viime tipassa. Sydämeni jyskytti kylkiluitani vasten liian lujaa. Se. Oli. Täpärällä. Olin suoristanut Royalderin kahden metrin päässä maasta ja nyt kiisimme korkeammalle katsomaan Norwendzeriä.

Pimeyden lohikäärme näytti vapisevan. Kun katselin tarkemmin, Norwendzerin kehon sisältä tuli hohtavan valkoisia säteitä. Se näytti olevan todella tuskissaan. Norwendzer kääntyi meitä kohti ja sen punaiset silmät välkähtivät raivosta. Sen viimeinen kumea ja verta hyytävä karjaisu kaikui pitkään Dragonestin vuorista.
"KIROTTU VALON LOHIKÄÄRMERATSASTAJA!!!!"
Royalder ja minä katsoimme hiljaisina pimeyden lohikäärmeen tuhoutumista.
"Royalder." kuiskasin.
"Hm?"
"...Kiitos." painauduin tämän selkää vasten. "Kiitos, kun pelastit."
Tiesin Royalderin hymyilevän. "Sinä putoilet liian usein."
Hymähdin. "Samaa mieltä."

Sitten kuulin hurraahuutoja alempaa täysin turmellusta luolasta. Vilkaisin sinne ja näin pimeyden hälvenneen.
"Mennään, Royalder." sanoin valon lohikäärmeelle, ja me molemmat kaarsimme taistelutantereen keskelle.
Melkein loikkasin alas Royalderin selästä keskelle minua vastaantullutta joukkoa. Kaikki taputtelivat minua selkään ja halailivat kiitollisina siitä, että olin kunnossa. Kukaan ei näyttänyt pitävän outona sitä, että hiukseni leijuivat ja hohtivat hopeaa.
"Anteeksi, päästäkää minut tästä." tunkeuduin joukkojen läpi ja juoksin kohti Orivia.
Tämä oli polvistunut tajuttoman Silverin viereen ja piteli jotakuta käsissään. Tunnistin henkilön palaneet ja riekaleiset housut liiankin hyvin. Pysähdyin muutaman metrin päähän ja lähdin sitten kävelemään kohti Nediä. Orivin selän takaa paljastui pian Nedin ruhjoutunut keho. Silmäni täyttyivät kyynelistä. Mustat hiukset olivat kärventyneitä ja käppyräisiä ja tämän vasen kylki oli palanut pahasti. Sydämeni sykki tiheästi ja surullisesti. Ned ei hengittänyt.