Kultainen katse

Luku 15

Luokassa oli erittäin painostava tunnelma. Oriv oli edelleen opettajien kokouksessa ja oppilaat joutuivat odottamaan. Royalder liikahteli levottomana takanani.
"Silvia, minua hermostuttaa." se tuhahti sinisen lieskan leimahtaessa.
"Minuakin." kuiskasin.
Olisin voinut puhua ääneen, mutta minua jännitti liikaa. Mitä aioimme tehdä Dragonestin puolustukselle?

Miettiessäni tätä Oriv avasi luokan oven ja asteli eteemme opettajien pöydän taakse. Hänellä oli vakava ilme naamallaan.
"Menen suoraan asiaan. Silvia, sinä johdat." Oriv sanoi.
Yllätyin täysin.
"Johdan? Missä?" kysyin hämilläni.
"Hyökkäyksessä." Oriv sanoi.
Luokassa kuului kuhinaa.
"Oriv, entä puolustaminen?" joku kysyi.
Oriv hymyili. "Hyökkäys on paras puolustus kuten sanotaan. Silvia, olet ainoa, joka on nähnyt armeijan. Miten toimimme?"
Orivin puhuessa muut opettajat astelivat sisään ovesta ja kaikki käänsivät katseensa minuun. Sydämeni tykytti. Vilkaisin Nediä, joka näytti peukkuja. Vedin syvään henkeä.
"Antakaa minun miettiä hetki Royalderin kanssa."

Istuin selkä Royalderin rintaa vasten. Olimme Dragonestin valtavalla käytävällä ja luokassa varmasti odoteltiin kärsimättömästi mitä päättäisimme.
"Minä en pidä sodasta." Royalder huokaisi muristen.
"Usko pois, en minäkään. Miksiköhän Norwendzer pitää?" mietin.
"Norwendzer on hullu lohikäärme. Hän loukkaa lohikäärmeiden ylpeyttä. En ymmärrä miksi jotkut haluavat totella häntä." Royalder puhisi ja siniset lieskat tupsahtelivat sen sieraimista.
Royalderin puuskahdus sai minut miettimään.
"Mietin vain... Kuinka moni Norwendzerin joukoista haluaa sotaa?" kysyin.

Avasin luokan oven ja astelin sisään Royalder takanani. Kaikkien katseet kohdistuivat minuun. Tämä oli täysin päinvastoin siitä, mitä halusin ensimmäisenä päivänä Dragonestin koulussa. Vilkaisin Royalderia ja hymyilin.
"Saimme jonkinlaisen idean sotasuunnitelmaksi. En tiedä onko tämä hyvä, mutta... äh! Kokeillaan. Pyytäisin kertomani jälkeen kysymään ja kommentoimaan. Tämä saattaa parantaa lopputulosta." Aloitin puheeni näin.
Näin katselijoiden joukosta muutamia nyökkäyksiä.
"Selvä. Sitten asiaan... "

Kun olin esittänyt suunnitelman idean, sain monia kysymyksiä ja kommentteja.
"Onko totta, että Norwendzer ei pidä päivänvalosta?" joku kysyi.
Nyökkäsin.
"Tämä oikeasti voi toimia. Oriv, lähdemmekö valmistautumaan nyt?" joku toinen mietti.
Sali hiljeni tämän kysymyksen jälkeen ja kaikki kohdistivat katseensa Oriviin. Tämä oli minulle helpotus, sillä en todellakaan ollut tottunut olemaan huomion kiistaton keskipiste. Oriv näytti miettivän suunnitelmaani.
"Kyllä. Mielestäni kannattaa laittaa suunnitelma täytäntöön jo tänään. Päivä ei ole edes vielä puolessa emmekä voi ottaa riskiä odottaa pimeää."

Jokainen näytti helpottuneelta ja vilkas puheensorina täytti luokkasalin.
"Hiljaisuutta! Nyt ei ole aikaa pikkupuheille. Puolet kentälle harjoituksiin! Toiset etsivät tarvikkeita!" Oriv pamautti kätensä pöytään niin, että kaikki hiljenivät.
"Selvä!" oppilaat huusivat ja lähtivät ulos luokasta lohikäärmeet perässään.
Oriv kääntyi minun puoleeni.
"Hyvä taktiikka, Silvia. Saatte Nedin kanssa hioa hyökkäystänne kentällä." Oriv taputti minua olkapäähän.

Joku läimäytti leikillisesti selkääni. Käännyin ympäri ja näin Nedin.
"Olin oikeasti äimistynyt. Sinulla on hyvä pää harteidesi päällä." tämä virnisti.
Hymyilin. Tiimiläiseni lohikäärme puksautti olkapäätäni. Valitettavasti se oli kipeä olkapääni.
"Auts! Silver varovasti." naurahdin ja painoin haavaa.
"Voi ei! Kävikö pahasti?" Ned kysyi.
Pudistin päätäni ja hieroin hiukan kipeää kohtaa. "Viis siitä. Mennäänkö harjoittelemaan?"
Ned hymyili ja nyökkäsi kääntyen kannoillaan. Vilkaisin olkapäätäni peittävää sidettä. Tiesin haavan auenneen töytäisystä. Onneksi se ei näkynyt päälle päin.

"Silvia, tuletko?" Ned piti minulle ovea.
"Joo!" huudahdin ja juoksin tämän luokse.
Royalder seurasi mutta vilkaisi minua hiukan syyttävästi. Katsoin lohikäärmettä silmiin ja hymyilin hiukan rintaa puristaen. Royalder oli kai tajunnut, etten aikonut kertoa Nedille haavan auenneen.
"Se umpeutuu kyllä." sanoin kuiskaten tälle, kun kävelimme käytävällä.
Royalder näytti hiukan epäilevältä, mutta tuhahti lopulta hyväksyvästi.