What It's Like For Day And Night

3

Muutamaa päivää myöhemmin kiertue pysähtyi useammaksi päiväksi New Yorkiin, sillä bändillä oli kolme loppuunmyytyä keikkaa Madison Square Gardenissa.

Hotellin ovilla seisoi neljä hovimestaria valmiina kantamaan poptähtien laukut heidän huoneeseensa. Ovelta kadulle kulki matto, jota reunustivat siihen nopeasti kootut aidat. Aitojen ulkopuolella oli fanijoukko, joka heilutteli pieniä ruutuvihkojaan, kyniään ja kameroitaan ja kurkottelivat nähdäkseen edes pienen vilauksen idoleistaan.

Kiertuebussi pysähtyi näyttävästi suuren hotellirakennuksen edustalle. Pojat istuskelivat sohvilla bussin oven tuntumassa suunnilleen hyvin pukeutuneina. Vaikka he olivat tehneet tämän aika monta kertaa, jännitys leijui ilmassa tahmean verkon lailla. Sekunteja kului, bussiin kuului huutoja, tunnelma tiivistyi kuin vuoristoradassa ennen kuin vaunu putoaa hurjaan syöksyyn.

Vihdoin turvamies avasi bussin oven ja fanit alkoivat kirkua entistä kovemmalla äänellä – ihan kuin viisi poikaa olisi jotenkin voinut olla huomaamatta useille kortteleille levittyvää huutavaa ihmismassaa. Ensin ulos astui Harry juuri räätälöidyissä vakiokengissään, paidasta neljä ylintä nappia auki, kaulakoruja kaulassaan ja aurinkolasit nenällään. Niall valkoisessa lyhythihaisessa paidassaan ja Ray Baneissa. Zayn mustassa nahkatakissa ja farkuissa. Louis farkkutakissa ja Converseissa ja lopuksi Liam printtipaidassaan.

Jokainen muu bändin kundi sai fanien äänivallin murtumaan toinen toisensa jälkeen, mutta Liam oli varma, että jos hän olisi saapunut hotelliin yksin, ei paikalla olisi ollut ketään – paitsi ehkä yksi henkilökunnan työntekijä, jolle olisi maksettu viikonloppulisän lisäksi myös Liam Payne -lisää. Nämä katkerat ajatukset pyörivät Liamin päässä tämän astuessa häikäisevään aurinkoon ja korviahuumaavaan huudon sekamelskaan.

Liamin olo helpotti kuitenkin lähes välittömästi Zaynin luodessa lempeän lyhyen katsekontaktin Liamiin, joka ulkopuolisen silmissä näytti normaalilta, mutta sai jännityksen ja onnen sekaiset tunteet kuplimaan Liamin vatsanpohjassa ja hymyn nousemaan huulille.

Harry meni heti juttelemaan faneille, sanomaan ’mitä kuuluu?’ ja ’minäkin rakastan sinua’ loputtoman monta kertaa. Hän antoi lukemattomia nimikirjoituksia ja virnisteli kameroille, samoin kuin Niall. Louis ja Zayn sen sijaan menivät juttelemaan turvamiehelle. Liam seisoi tumput suorina bussin oven edessä ja kuuli fanien huutavan kaikkien muiden paitsi hänen nimeään. Oliko hän todella näin yhdentekevä?

”Harry saanko kuvan sun kanssa?”

”Niall saanko sun nimmarin?”

”Zayn mee naimisiin mun kanssa!”

”Louis mä rakastan sua!” lenteli ilmassa sakean pilven tavoin. Liam ryhdistäytyi ja meni toisen aidan luo, missä kirkuvat fanit tavoittelivat aidan yli vihkoja ja kyniä ja kameroita.

”Ai nimmari?” Liam kysyi loihtien ystävällisen hymyn kasvoilleen. Muutama fani käänsi tyhjän katseensa Harrysta Liamiin.

”No joo”, kuului vastaus. Mahtavaa. Liam kirjoitti muutaman nimikirjoituksen ja jopa hymyili muutamassa kuvassa, mutta sai nopeasti tarpeekseen ja poistui Louisin kanssa hotellin ovista sisään.

Kukaan hotellissa ei näyttänyt erityisen yllättyneeltä sinne saapuneista julkimoista. Muutama utelias silmäpari vilkaisi heidän suuntaansa ja joku otti salaa kännykkäkamerallaan kuvan, mutta kukaan ei juossut kirkuen heidän luokseen pyytämään nimikirjoitusta tai yhteiskuvaa. Liam ja Louis katselivat ympärilleen suhteellisen prameassa aulassa. Lattia oli valkoista marmorin kaltaista, seinillä roikkui yhtenevissä kehyksissä taidetta jos jonkinlaista ja ihmiset liikkuivat rauhallisesti, kuin hidastetussa filmissä.

Äänet kaikuivat, puhe oli hiljaista ja Liamista tuntui, että jo hänen kävelynsäkin oli liian äänekästä. Pojat istahtivat aulassa oleville upottaville sohville. Sohvaryhmien keskellä oli pöytiä, joihin oltiin aseteltu kauniisti yksinkertaisia kukkia korkeisiin maljakoihin. Louis ja Liam istuivat hiljaisuudessa molemmat vaipuneena omiin ajatuksiinsa, mutteivät ennättäneet hengähtää kovinkaan kauaa, kunnes heidät tultiin jo chekkaamaan sisään.

Hotellin avain piippasi hiljaa mustassa oveen kiinnitetyssä lukijassa saaden punaisen valon vaihtumaan vihreäksi. Ylimmän kerroksen kokolattiamattopäällysteisellä käytävällä oli muuten hiiren hiljaista, lukuun ottamatta hiljaista rouskutusta, Niallin syödessä suolapähkinöitä. Valkoinen ovi, jota koristi kullanvärinen huoneennumero, avautui idylliseen ja suurikokoiseen sviittiin. Kolme erillistä makuuhuonetta tarkoitti, että vain yksi nukkuisi yksin. Niall varasi heti itselleen yhden huoneen ja se kävi kaikille paremmin kuin hyvin, koska iso-pieni irlantilainen kuorsasi äänekkäämmin kuin kolme katujyrää. Louis ja Harry hyppelehtivät Barbie-keijujen lailla kohti huonettaan jättäen Liamin ja Zaynin eteiseen.

”No, tämähän meni ihan hyvin”, totesi Zayn virnistäen ja katosi vapaaseen makuuhuoneeseen. Liam tunsi punastuvansa korviaan myöten ja kiitti onneaan, ettei kukaan ollut näkemässä. Hän mietti, mitähän Zaynin äskeiset sanat olisivat voineet tarkoittaa, mutta ravisti sitten ajatuksen ja kiersi katsomassa keittiön, kylpyhuoneen, vessan ja olohuoneen. Liam oli lopulta sitä mieltä, että vaikka heidän managerinsa ei osaisi tehdä mitään muuta, niin osasi hän sentään hotellin valita, varsinkin kun huoneiston keskellä sijaitsevan olohuoneen ikkunaseinä antoi New Yorkin keskustaan. Hän tuli siihen tulokseen, että joskus tällaisina hetkinä oli kyllä oikeasti ihan kiva olla julkkis, vaikka olihan siinä tietty varjopuolensakin.