What It's Like For Day And Night

15

Muutamaa päivää myöhemmin Liam nukkui hotellihuoneessaan. Heillä oli ollut raskas päivä ja hän nukkui varmaan jo yhdettätoista tuntia samassa asennossa hotellin valkoisissa lakanoissa. Uneen alkoi kuitenkin sekoittua kaukaista kolinaa, joka ei ottanut loppuakseen, kiskoen Liamin hitaasti hereille. Unitokkurassa hän avasi silmänsä nähdäkseen epäselvää katon ja lakanoiden rajaa. Tajutessaan, että äänet todella tulivat hänen parvekkeeltaan, Liam säpsähti hereille ja syöksähti istumaan sängyssään nopeasti kiskoen peittoa peittämään alastonta vartaloaan. Äänet alkoivat loittonemaan ja kaksi seinään heijastuvaa varjoa katosivat pojan näköpiiristä. Liam heittäytyi pois sängystään, veti hätäisesti harmaat housut päälleen ja harppoi ulos. Hän vilkuili ympärilleen tyhjällä parvekkeella, muttei nähnyt mitään. Ei myöskään punaisia Calvin Kleinin alushousujaan, jotka oli surffauksen jäljiltä jättänyt kaiteelle kuivumaan. Liam yritti tähystää parvekkeelta kalsonkivarastaan, muttei nähnyt ketään. Hän palasi hämärään huoneeseensa, vaihtoi housunsa valkoisiin kalsareihin ja ilmoitti hotellin henkilökunnalle, joka otti yhteyttä poliisiin.

Usean hetken kuluttua joku virkavallan edustaja tuli esittämään muutaman kysymyksen, joihin poika vastasi parhaansa mukaan. Poliisi ilmoitti tekevänsä parhaansa pöksyvarkaan löytämiseksi, ja että he ilmoittaisivat, jos saisivat asiaa koskevaa tärkeää tietoa. Liam kiitti tätä ja miehen poistuessa, samalla oven avauksella sisään pelmahti Sophia laukut käsissään. Liam oli kokonaan unohtanut tämän tulon. Mahtavaa.

”Miksi täällä on poliiseja?” Sophia kysyi ja siirsi sitten katseensa poikaan, jolla oli yllään vain bokserit.

”Joku varasti mun alushousut tuosta parvekkeelta, ei mitään vakavaa”, hän selitti vetäessään paidan päänsä yli ja housut jalkaan.

”Tuota, mä en oikeastaan…”, Liam aloitti, mutta Sophia keskeytti hänet:

”Joku faniko ne varasti? Olipa todella typerästi tehty. Ei. Hullusti tehty…”

”Hei! Älä puhu meidän faneista noin, ilman niitä me ei oltaisi tässä”, oli Liamin vuoro keskeyttää hänet hieman vihaisesti ja Sophia näytti yllättyneeltä.

”No sori”, hän sanoi ja kohautti olkiaan.

”Kuule Soph, rehellisesti sanoen mä en muistanut että sä olet tulossa”, Liam tunnusti, eikä tiennyt nolostuako vai ei.

”Ai”, Sophia punastui ja liikehti kiusaantuneesti. ”No kyllä mä voin lähteäkin…”

”Ei, ei tietenkään tarvitse, nyt kun sä olet täällä”, Liam sanoi ja yritti pitää pettymyksen poissa äänestään. ”Onko sulla jo huone?” hän kysyi.

”Ei, kun ajattelin että me… tai siis näyttäisihän se oikeammalta jos me…, tai unohda, ei mitään”, nainen jätti lauseensa kesken. Liam katsoi häntä hetken ja hänelle aukeni vain muutamassa sekunnissa, mitä hän tarkoitti. Ai. Hän kohautti olkiaan.

”Olet varmaan oikeassa”, hän sanoi vain. ”Kuinka kauan ajattelit olla?” poika jatkoi yrittäen olla kuulostamatta epäkohteliaalta.

”Lähden huomenna aamulla”, Sophia vastasi ja Liam arveli, ettei nainen ollut suunnitellut aivan näin pikaista visiittiä. Ainakaan matkalaukkujensa perusteella. ”Sullahan oli tänään vapaapäivä eikö? Tehtäisiinko jotain?” hän ehdotti. Oliko vaihtoehtoja?

”Joo, tehdään vaan”, Liam vastasi ja sai Sophian hymyilemään niin leveästi, että se sai pojankin suupielet kohoilemaan. ”Voit jättää laukkusi vaikka… no, tähän”, hän sanoi silmäiltyään hetken huonetta. Sophia laski laukkunsa alas ja samassa ovelta kuului koputus. Liam oli suosittu tänään. Tai siis…, no. Zayn astui ovesta sisään ja oli juuri sanomassa jotain, kun hän huomasi Sophian, jonka ilme muuttui vain hieman happamaksi. Zayn napsautti suunsa kiinni.

”Niin?” Liam kysyi.

”Ööm, ei mitään, teillä on varmaan kesken, tuun myöhemmin takaisin”, Zayn sanoi ja katsoi Liamia kysyvästi. Tämä nyökkäsi takaisin ja Zayn katosi ovesta yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Hän sulki oven takanaan ja seisoi hetken aikaa käytävällä. Mitä oli juuri tapahtunut? Mitä Sophia teki täällä? Oliko tuo edes Sophia? Zayn ei voinut olla varma, mutta ei varmasti kurkistaisi uudestaan. Oliko Liam kutsunut hänet tänne? Miksi? Poika tunsi mustasukkaisuuden piston ja yritti pudistaa sen pois. Nyt hän tiesi, miltä Liamista oli tuntunut.

Päivä kului raukeasti. Louis kävi surffaamassa. Niall golfasi ja sai omasta koripallosta päähänsä. Harry makasi hotellissa Zaynin panostaessa Twitterin käyttöönsä. Liam oli Sophian kanssa.

Illalla he makoilivat Liamin huoneen pehmeällä sängyllä selaten hotellin television ilmaiskanavia. Sophia käpertyi Liamin kainaloon, hän oli muutenkin ollut koko päivän jotenkin erityisen tarra, eikä Liam tiennyt miksi.

”Kuule, ehkä riittää, että istutaan ihan normaalisti, ei ne kamerat verhojen läpi kuvaa”, Liam sanoi ja vetäytyi hieman kauemmas.

”Ai, niin totta. Sori”, Sophia sanoi nolona ja nousi kunnolla istumaan hieman loukkaantuneen näköisenä.

”Hei anteeksi, en tarkoittanut sitä mitenkään ilkeästi, mä vaan…” Liam aloitti, mutta hänen äänensä hiipui sanojen puutteessa.

”Siis ei, joo, ei se mitään, olin vaan vähän ajatuksissani. Ei muuta”, nainen mutisi, mutta näytti siltä, että oli jotain muutakin.

”Mitä?” Liam kysyi, eikä hänen tarvinnut toistaa. Sophia ei ilmeisesti odottanut kysymystä, ja kiemurteli nyt paikallaan.

”Tuota, me ei olla oltu tekemisissä niin paljoa, mutta ei mua haittaisi, vaikka oltaisiinkin enemmän.

Tai siis vaikka tämä nyt onkin vain kulissia tai siis niin mun mielestä sä olet tosi mukava ja haluaisin viettää lisääkin aikaa sun kanssa. Jos sä et halua niin tietenkin mä ymmärrän täysin”, hän selitti pitkästi ja kiusaantuneesti. Vasta nyt Liamille valkeni asian oikea laita. Miksi hän ei ollut tajunnut asiaa heti? Hänen kävi Sophiaa hieman sääliksi.

”Kuule, säkin olet mukava ja kaunis ja kaikkea, mutta mä olen rakastunut Zayniin. Sä ansaitset jonkun paremman”, Liam sanoi ja yritti esittää torjuvan kantansa positiivisesti.

”Ai, no niin. Ehkä sä olet oikeassa”, Sophia totesi vaisusti, ”kuule, ehkä meidän pitäisi erota”, hän jatkoi vähän ajan kuluttua, ja Liam huokaisi helpotuksesta.

”Mutta antaako management?”

”No, jos otan lopputilin niin mua ei voi enää palkata ja olisihan se nyt aika epäilyttävää, jos sulle vaan korvattaisiin uusi tyttöystävä”, Sophia järkeili.

”Tekisitkö sä sen? Mulle?”, Liam oli otettu.

”No kutsutaan sitä ystävänpalvelukseksi. Sitä paitsi mulla on nyt tarpeeksi starttirahaa aloittaa mun oma yritys, se on aina ollut mun haave”, Sophia naurahti.

”Kiitos”.

Ilta jatkui näiltä osin rauhallisissa merkeissä.