What It's Like For Day And Night

13

Liam lyyhistyi ovea vasten hänen maailmansa hajotessa pirstaleiksi. Hän otti lattiasta tukea, mutta sekään ei pysäyttänyt vinhasti pyörivää näkökenttää. Kyyneleet sekoittuivat hiljaisiin kirosanoihin. Miksi aina hän? Miksi aina hänelle kävi huonosti? Koko elämänsä hän oli ollut muiden ihmisten nyrkkeilysäkki. Ottanut kaikki iskut. Jos muut eivät niitä aiheuttaneet, he katsoivat vierestä. Liam raahautui sänkyään kohti nojaamaan.

Hän makasi sängyn viertä vasten ja katseli käsiään. Hän oli tarjonnut sydäntään, joka oli jo niin moneen kertaan kerätty ja paikattu. Hän oli antanut sen Zaynille kyselemättä vain saadakseen sen joka kerta rikottuna takaisin. Silti se teki kipeää, silti Liam antoi aina anteeksi.

Ovelta kuului koputus ja Zayn astui sisään. Hän yritti arvioida tilannetta, kuinka pitkälle hän oli valmis menemään? Epävarmana poika käveli Liamin luokse, istui hitaasti tämän viereen ja otti häntä kädestä kiinni. Liamin kädet olivat kylmät ja Zayn säikähti hieman, sillä Liam oli varmasti lämpimin ihminen johon hänellä oli ollut oikeus tutustua. Ja rakastua.

”Liam, mä…” mutta Liam ravisti vihaisesti käden irti.

”Mene pois. Mene pois äläkä tuu takaisin”, hän kuiskasi säröisellä äänellä ja tunsi Zaynin järkyttyneen katseen.

Hänellä ei todellakaan ollut oikeutta katsoa Liamia noin. Mitä hän kuvitteli tempustaan seuraavan? Taputuksia ja anteeksiantoa? Ei tällä kertaa. Ei enää koskaan.

”Mene nyt. N Y T”, Liam sanoi, eikä edes katsonut poikaa. Zayn nousi ylös nopeasti ja poistui vähin äänin huoneeseensa sekavin ajatuksin.

Oven sulkeuduttua Zaynin huoneeseen laskeutui tukahduttava hiljaisuus, joka huusi hänen korvissaan vääriä tekoja. Ilkeitä lauseita. Syyttäviä ääniä. Vasta nyt hän alkoi kunnolla tajuta, mitä oli oikeasti tehnyt. Tämä oli ollut todellakin viimeinen tikki. Hän oli satuttanut Liamia liian monta kertaa ja tämä oli ollut hänen viimeinen väärä tekonsa.

Liam ei tulisi enää takaisin, ei koskaan. Kuullessaan management voisi tyytyväisenä hieroa käsiään yhteen, kun Zayn oli ihan itse omilla ansioillaan pilannut kaiken. Kuumat kyyneleet alkoivat virrata hänen poskillaan tämän istuessa sängyllä. Nyt hän oli yksin ja siitä hän voisi syyttää vain itseään. Yksi asia oli varma, hän ei enää koskaan koskisi alkoholiin, Liamin kanssa tai ilman. Ei koskaan, jos tämä oli sen hinta.

Muutamaa kymmentä itkuntäyteistä minuuttia myöhemmin ovelta kuului arka koputus ja ovenraosta pilkisti vaalea pää.

”Onko täällä kaikki kunnossa?” Niall kysyi äidillisesti, mutta huomasi heti, ettei ollut ja tuli peremmälle sulkien oven perässään. Liam ei katsonut häntä pojan istahtaessa sängylle.

”Kerro”, tämä sanoi, ei tungettelevasti, vaan huolestuneesti. Huolestuneesti niin kuin äidit. Liam nosti turvonneet punaiset kasvonsa sinisiin silmiin, jotka olivat huolta täynnä. Hän pudisti päätään ja alkoi nieleskellen kertoa lyhyttä tarinaa. Katkonaisen kerronnan aikana Niallin posket alkoivat punehtua tunnekuohusta, mutta hän ei sanonut mitään.

Samaan aikaan viereisessä huoneessa Zaynin viereen kumartunut Louis yritti saada selvää pojan itkuisesta mongerruksesta.

Harry taas istui tyynenä erotuomarina huoneiston sohvalla katsellen australialaisia aamupiirrettyjä.

Niall astui ulos Liamin huoneesta ja Louis Zaynin, lähes samaan aikaan. Harry nosti katseensa heihin. Louis kurtisteli kulmiaan, ihan kuin yrittäisi saada selvää omista ajatuksistaan. Niall näytti tuohtuneelta, ja se oli harvinaista, viimeksi niin oli käynyt kun joku oli syönyt hänen viimeiset ranskalaisensa, joten Harrylla alkoivat hälytyskellot soida.

”No, mitäs nyt?” hän kysyi ja korjasi asentoaan kovalla sohvalla. Molemmat pojat istuivat vakavina tuoleille. Niall avasi ensimmäisenä suunsa:

”Liam on istunut tuolla nyt melkein puoli tuntia, eikä kohta reagoi enää mihinkään”, hän kuvaili Liamin lähes apaattista tilaa.

”Zayn taas on ihan hysteerinen; se vaan itkee itkemistään eikä sen puheesta saa niinkään paljon selvää, että vieläkään tietäisin mitä on tapahtunut”, Louis raportoi ja tämä tilanne sai Harryn tuntemaan itsensä joulupukiksi - ilman lahjoja.

”Liam sanoo, että toivottavasti management on nyt tyytyväinen”, Niall sanoi.

”Zayn nyyhkyttää jotain sekalaisia sanoja, kuten Liam, management, virhe ja jotain, ei mitään aavistusta”, Louis jatkoi.

”No tietääkö kukaan mitä on tapahtunut?” Harry nojasi eteenpäin ja katsoi kysyvästi kumpaakin. Louis pudisteli päätään.

”Zayn petti Liamia”, Niall töksäytti. Sekä Harry että Louis katsoivat häntä.

”Eihän”, Harry henkäisi.

”No tuo kyllä sopii aika hyvin yhteen Zaynin muminoiden kanssa”, Louis totesi.

”Zayn oli eilen lähtenyt päissään sieltä klubilta jonkun naisen kanssa, joka oli tänä aamuna hiipinyt pois sen huoneesta”, Niall selvensi lyhyesti ja huoneeseen laskeutui raskas hiljaisuus. Harry ei halunnut uskoa kuulemaansa. Minuutit kuluivat, kun kaikki kolme istuivat hiljaisuuden vallitessa.

”Pitäisikö vain antaa olla?” Louis ehdotti.

”Mm-m, se voi olla paras vaihtoehto tässä vaiheessa”, Harry totesi.

”Tulee kiusallinen päivä”, Niall sanoi.

”Voi tulla kiusallinen kuukausikin, riippuu siitä milloin ne sopii”, Harry muistutti.

”Jos sopii”, Louis sanoi ajatuksissaan.

Jälleen hiljaisuus laskeutui kolmikon ylle.

”Perrie antaa kyllä Zaynille huutia”, Harry sanoi.

”No entäs Sophia sitten. Musta ainakin tuntuu, että se välittää Liamista vähän enemmänkin kuin pitäisi”, Louis jatkoi. Niall vain kohautti olkiaan. Johan oli taas draamaa.