Paria tuntia myöhemmin Zayn kömpi huoneestaan päällään harmaat lökärinsä ja valkoinen "Cool Kids Don't Dance" -paita. Keskellä asuntoa seisoi pöllämystynyt Niall tuijottaen puhelimensa mustaa näyttöä. Harry istui sohvalla ja tuijotti vuorostaan Niallia, samoin teki Louis, joka oli keittiössä kädessään jäähtynyt kahvimuki. Zayn räpläsi hermostuneena avaimiaan ja kännykkäänsä, jotka olivat hänen taskussaan.
"Öö, kundit?" hän kysyi varovasti, aivan kuin tilanne voisi jotenkin räjähtää käsiin.
"Mitä?" hän kysyi, kun Niallin katse kääntyi häneen. Irlantilaisen siniset silmät olivat tulvillaan huolta ja saivat Zaynin varuilleen. Samassa hän huomasi, ettei Liam ollut huoneessa.
"Manageri soitti", Niall aloitti ja Zaynin vatsassa muljahti.
"Missä Liam on?" hän kysyi. Jos managementilta oli juuri tullut puhelu, se tarkoitti että uutiset olivat joko todella hyviä tai todella huonoja.
"Missä. On. Liam." Zayn toisti hitaasti tärisevällä äänellä, kun kukaan ei liikauttanut eväänsäkään.
"Sydney Hospitalissa. Liam oli menettänyt tajuntansa keskellä katua ja kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan", Niallin sanat putoilivat raskaina lattialle. Tieto suli hitaasti luihin ja ytimiin ja kylmäsi niitä kuin Zaynin kurkkuun olisi juuri kaadettu kahdenkymmenen vesisaavin edestä jäätä. Ennen kuin hän ehti sitä itse tiedostaa, hän oli jo syöksynyt ulos hotellihuoneesta.
"Hei älä mene meillä on se haastattelu puolen tunnin päästä!" Louis huusi Zaynin perään, mutta hän oli jo poissa huoneen ovi sepposen selällään.
"Mikä sille tuli? Tai siis okei ajattelin, että te kaksi olisitte lähteneet katsomaan Liamia, niin me oltaisiin hoidettu se haastattelu, se on tosi tärkeä. Kuulostan varmaan kamalalta, mutta ei me voida tehdä mitään", Louis ihmetteli ja otti puhelimen taskustaan soittaakseen Zaynille.
"Ei se tule, ei se edes vastaa", Niall mumisi.
"Miten sä voit sen tietää?" Louis tivasi hermostuneesti ja lause kuulosti väkisinkin ivalliselta, vaikkei pitänyt. Niall huokaisi ja kävi sulkemassa oven, sitten hän kääntyi Harrya ja Louisia kohti ja katsoi molempia vuorotellen. Hän huokaisi uudestaan.
"Kun nyt on sellainen juttu, että...", hän aloitti, "tai siis... öhh, Liam ja Zayn on... siis ne ei...", Niall kiemurteli vaivautuneena ja suki hiuksiaan taakse.
"Ne on yhdessä, pari", Harry pelasti hänet ja Louis sekä Niall katsoivat häntä ihmeissään.
"Miten niin?" Louis kysyi.
"Mistä sä tiedät?" Niall kysyi. Harry kohautti olkiaan ja totesi, että sen huomasi kyllä aika selvästi.
"Joten mä olen ainoa, joka ei tiennyt, tosi kiva. Tosi kiva", Louis sanoi ja veti kädet puuskaan näyttäen hieman söpöltä murjottavalta lapselta. Harry naurahti sille, mutta vakavoitui sitten ja sanoi:
"Niall, jos sä menet Loun kanssa sinne aamuradioon, niin mä lähden sinne sairaalalle hoitelemaan managementin ja varmistamaan, että Zayn ei aiheuta enempää kohua." Niall nyökkäsi ja hän lähti huoneesta Louisin kanssa Harryn seuratessa kannoilla.
Zayn viskasi taksikuskille kädessään hermostuneesti rypistelemänsä kympin setelin ja syöksyi ulos autosta. Hän harppoi juoksuaskelin kohti sairaalan pääovia ja ihmiset väistyivät nopeasti pois hänen tieltään. Muutama ihmettelevä kuiskaus kuului. »Onko tuo Zayn Malik?» »One Directionista?» »Mitä se tekee täällä?» »Miksi sillä on noin kova kiire?» Onneksi kenellekään ei tullut mieleen pysäyttää juoksevaa julkimoa.
Zayn juoksi neuvontatiskille ja kysyi Liam Paynea. Tiskin takana istuva nainen oli heti hereillä ja näpytteli nimen tietokoneeseen ripeästi turhia kyselemättä. Nainen, jonka laminoidussa nimilapussa luki "Kate" luki tiedot näytöltään ja katsoi sitten Zayniin.
YOU ARE READING
What It's Like For Day And Night
FanfictionHän ei kyennyt unohtamaan Zaynia – hänen yön värisiä hiuksiaan, tunteiden värittämiä silmiä, tuhannen kiitoradan pituisia silmäripsiä, vahvaa leukalinjaa, joka torjuisi vaikka spartalaiset, veitikkamaista tuhannen kilowatin hymyä ja pahan pojan pilk...