What It's Like For Day And Night

4

Kello lähenteli yhtätoista, kun kaikki viisi hengailivat huoneistossa. Huomenna olisi sound-check ennen illan esitystä, ja siinä välissä Teen Vogue -kuvaukset, eli kiirettä pitäisi. Sitä suurempi syy mennä aikaisin nukkumaan. Harry ja Liam istuivat ruokapöydän ääressä vuorotellen päivittäen Twitter-etusivujaan. Louis ja Niall taas selailivat kanavia ja makoilivat sohvilla erilaisissa epämukavan näköisissä asennoissa. Niall oli aikaisemmin polttanut pohjaan kaksi munakasta, ja syyttänyt siitä hotellin paistinpannuja, luovuttanut ja tilannut kaikille pitsat täysin Harryn dietti-karkkilakon vastaisesti.

Ulkona oli pimeää ja huone valaistu himmeästi. Vaikka hotelli itsessään oli äänieristetty, kuului ulkoa silti joidenkin fanien jatkuvaa ääntä, tosin vaimeasti. Zayn istui nojatuolissa keskittyneesti tekstaillen Perrien kanssa, heillä oli kiivas keskustelu siitä, pitäisikö Zaynin protestoida managementille, että hän saisi tulla ulos, vai ei.

Zayn oli sitä mieltä, ettei voisi altistaa bändiä sellaiselle, eikä sitä paitsi ollut siihen vielä itsekään valmis ja Perrie väitti, että olisi mahdollista löytää kompromissi. Kaikki nuokkuivat sijoillaan pitkän päivän jälkeen, kunnes Harry sammutti tietokoneen ja ilmoitti menevänsä nukkumaan. Muut mumisivat jotain saman kaltaista Niallin ja Louisin ähkiessä ylös sohvalta. Joku sammutti television ja niin kaikki valuivat huoneisiinsa.

Yhteisessä huoneessaan Liam vaihtoi ylleen shortsit, joissa tapasi aina nukkua, ja valkoisen lyhythihaisen paidan. Zayn taas vaihtoi mustan t-paidan ja ikivanhat harmaat lökärinsä, jotka olivat kuluneet joka paikasta. Molempien kundien päässä surisi. Ajatus siitä, että he olivat nyt kahdestaan samassa huoneessa, miltei käsivarren mitan päässä toisistaan, oli poltteleva ja sai varpaat kihelmöimään.

Muutaman pitkän minuutin jälkeen, kun he olivat maanneet omissa sängyissään aloillaan, hiljaisuuden rikkoi ääni:

"Liam?" Zayn kuiskasi.

"Niin?" kuului hiljainen vastaus lähes välittömästi. Zayn nousi istumaan sängyssään.

"Mun pitäisi ehkä kertoo yks juttu", hän aloitti ja tunsi sykkeensä kohoavan. Kämmenet hikosivat ja korvissa suhisi. Myös Liam nousi istumaan jännittyneenä; omasta mielestään ehkä hieman liian innokkaasti ottaen huomioon, että asia saattoi olla ihan tavallinen. Mutta Zaynin äänessä oli jotain, mikä sai Liamin huolestumaan. Sekunteja kului, mutta ne tuntuivat vuosilta. "Perrie ei ole mun tyttöystävä... ei oikeasti", Zayn sai sanottua viivyteltyään hieman.

Huoneessa oli hämärää, joten hän ei nähnyt Liamin ilmettä. Hän ei edes tiennyt oliko oikein kertoa tämä nyt, tässä, Liamille mutta hän oli ollut hiljaa jo vuoden. Sitä paitsi tällaista tilaisuutta ei toiste tulisi, joten sitä ei voinut sivuuttaa. Zayn epäröi hetken, ja kertoi sitten:

"Me ollaan kyllä hyviä ystäviä, mutta ei pari. Management vähän niin kuin määräsi Perrien mun tyttöystäväksi vuosi sitten."

"Miksi?" kuului Liamin hiljainen kysymys. Hän tarkasteli Zaynin kalpeita kasvoja, joihin siivilöityi sälekaihtimien raoista katulamppujen vaaleaa valoa osuen hänen pitkiin silmäripsiinsä, miehekkäisiin leukaperiinsä ja lopun valon heijastuessa huoneen takaseinälle.

"Koska vuosi sitten, siinä yhdessä haastattelussa,... mä sanoin, että, no... me suudeltiin", Zayn selitti kangerrellen vaivautuneesti ja raapi takaraivoaan. Hänen katseensa poukkoili hämärässä joka puolella paitsi Liamin kasvoissa. Pettymys ja odotus pyyhkäisi Liamin ylitse, eikä hän tiennyt kumpi voimakkaampana.

"Ai, niin tietysti", hän sanoi vain. Mitä olisi pitänyt? Zayn huokaisi turhautuneena, sillä Liam oli ohittanut koko asian pointin joko tahallaan tai vahingossa. Hän yritti rohkaista itseään, mutta silti häneltä meni pari hetkeä siihen. Lopulta hän otti varovasti poikaa lämpimästä kädestä kiinni. Liamin syke nousi entisestään ja hän punastui, onneksi huoneessa oli pimeää. Seinän takaa kuului vaimeasti Louisin helisevä nauru ja Harryn puuroutuvat sanat. Liam ja Zayn istuivat toisiaan vastapäätä sängyillään pidellen toinen toistaan kädestä kiinni. Ilmapiiri oli jännittynyt, kunnes Liam avasi suunsa:

"Aika pieneen ne reagoi", tarkoittaen managementia ja Zayn nyökkäsi mietteliäästi.

"Sanoitko sä niille, että me vaan pelleiltiin, eikä se oikeesti tarkoittanut mitään?" Liam kysyi hiljaa, etteivät muut kuulisi. Zayn nosti katseensa Liamiin silmät epätoivoa tulvillaan, Liam ei vain voinut nähdä sitä. Eikö se todellakaan ollut merkinnyt hänelle mitään? Viimeinenkin toivon kipinä Zaynissa sammui.

"Joo", hän vastasi hiljaa, lannistuneesti.

"Tarkoititko sä sitä?" Liam kysyi ja Zayn yllättyi hieman.

"En", poika ihmetteli ja vastaus karkasi hänen huuliltaan.

"Hyvä", kuului Liamin ääni huoneessa: "Koska mä en ole unohtanut sitä, enkä sitä miltä se tuntui", hän tunnusti ja punastui uudestaan, tuntui hyvältä kertoa se, päästää se ulos. Paino putosi taas kaksikymmentä kiloa. Hetken oli hiljaista, kun molemmat prosessoivat kaikkea, mitä oli äsken sanottu.

Sitten Zayn irrotti kätensä Liamin kädestä ja ennen kuin kylmä pettymys ehti kiipeillä häneen, Zayn kumartui eteenpäin ja suuteli hellästi Liamin huulia. Liamin pehmeät huulet vastasivat Zaynin suun hitaisiin liikkeisiin. Se oli juuri sellaista, kuin molemmat muistivat ja kuvittelivat; pehmeää, hyvänmakuista, ystävällistä, kokeilevaa.

Suudelma maistui kahvilta, hammastahnalta, raikkaalta, tummalta, kosketukselta, taivaalta, kielletyltä. Aika hämärtyi heidän ympärillään, kunnes tainnuttava tietoisuus palasi rytinällä Niallin katujyräkuorsauksen muodossa. Zayn vetäytyi nopeasti pois jättäen Liamin yksin sängylleen istumaan vain sata kysymystä seuranaan.

"Anteeksi", Zayn sanoi hiljaa vetäytyen vielä hiukan kauemmas. Liam vain pudisti päätään, sillä sanat olivat hukkuneet tunteiden hyökyaaltoon.

"Kiitos", hän sai kuiskattua.

"Ai mistä? Siitä, että kaikki on yhtäkkiä sekavaa ja vaikeaa? Siitä, että tästä eteenpäin pitää salailla? Mä en edes tiedä mitä tuntea", Zayn ähkäisi painaen pään käsiinsä toivottomana.

"Mitä sä tunsit äsken?" Liam kysyi ja Zayn nosti päätään hieman. Tunteita huulillaan. "Älä päätä mitä sä tunnet, vaan tunne. Anna mennä", Liam heittäytyi.

"No sähän olet syvällinen. Jos mä en päätä mitä mä tunnen, niin management kyllä päättää mun puolesta, ja silloin vaihtoehtoja on vain yksi." Zayn sanoi. Liam vetäisi syvään henkeä, totuus sattui. Asiat tulisivat mutkistumaan, paljon.

"No, katsotaan mitä tästä tulee", Liam sanoi toiveikkaasti.

"Ei tästä mitään tule", Zayn painotti viimeistä sanaa.

"Zayn, ei me tiedetä sitä vielä, paitsi jos sä et halua..."

"En mä sitä tarkoittanut, sori." Zayn sanoi ahdistuneena. "Nukutaan nyt yön yli, ja aamulla tätä ei sitten tapahtunut okei?"

Liam nyökkäsi ja molemmat kömpivät peiton alle. Suuret toiveet näköjään toivat suuren vastuun, ajatteli Liam. Mutta huulilla kihelmöivät suudelmat olivat aamun tullen kadonneet jättäen molemmat pojat epätietoisuuteen siitä, oliko eilen illalla tapahtunut, oikein.