Zayn syöksyi ulos ovesta ja vilkuili hätäisesti molempiin suuntiin täyttä käytävää, ennen kuin alkoi jälleen kerran raivata tietään ihmismassassa.
"Pitäisikö mennä ulos? Ihan hetki vuoden vaihtumiseen, joku kymmenen minuuttia", Niall kysyi ja vaikutti ihan hieman pirteämmältä kuin oli vähän aikaa sitten ollut. Liam vilkuili ympärilleen yrittäen olla etsimättä Zaynia liian ilmiselvästi. Hän ei halunnut vaikuttaa epätoivoiselta. Vaikka sitä olikin, erittäin paljon.
"Kyllä se tulee, ja onhan teillä koko loppuelämä aikaa", Niall taputti toista olalle hieman humalaisesti. Kiitos, Liam olisi halunnut sanoa, mutta eiköhän hän ollut sitäkin sanaa hokenut jo tarpeeksi joten tyytyi nyökkäämään ja molemmat nousivat sohvalta.
Niall meni edeltä avaten latua ja Liam seurasi häntä. Muutaman huoneen ja liian monen juopuneen juhlijan jälkeen he tulivat lasioville, jotka johtivat jättimäiselle terassialueelle baaritiskeineen, uima-altaineen ja lepotuoleineen. Ihmisiä notkui baarijakkaroilla tiskiin nojaillen, uima-altaassa vaatteet päällä olevat ihmiset olivat aloittaneet vesisodan kastellen lepotuoleissa jotain muuta kuin lepäävät pariskunnat.
Sielläkin oli siis ihmisiä, muttei niin paljon kuin sisällä. Vielä. Liam vilkuili hermostuneena kännykkäänsä: ei viestejä. 23:55. 23:56.
Niall suunnisti pari porrasta ylöspäin lähes tyhjälle terassialueelle Liam kintereillään.
Tasanteelta näki yli tummien puiden, korkealla paikalla kun rakennus oli, ja sieltä näkisi hyvin ilotulituksen. Taivas oli kirkas ja tähtinen, täydellinen yö raketeille. Tähdet tuikkivat kaikkialla kuun ympärillä ja näyttivät kalliilta timanttikirjaillulta samettikankaalta. 23:58
Liam oli lähes kokonaan luopunut toivosta, Zayn oli lähtenyt pois. Hän ei pystynytkään tähän. Olisi hän voinut sentään Liamille ilmoittaa. Hän katsoi alemmas kerääntyvää ihmismassaa ja tunnisti Louisin ja Harryn istumassa seinää vasten punaiset muovimukit vieressään. He näyttivät puhuvan jostain. 23:59.
Ihmisiä alkoi toden teolla virrata ulos. "Minuutti", Niall tiedotti. Kiitti. Liam seuloi väkijoukkoa vielä tarttuen katseellaan jokaiseen tummahiuksiseen pitkään hoikkaan hahmoon. Ei Zaynia. 23:59:31. No niin, tässä meni tämäkin vuosi. Tämän ei pitäisi olla niin suuri juttu, uusi vuosi vain, olihan niitä ollut jo 19 ja lisää tulossa. Silti pettymys puristi Liamin rintaa ja hän otti varmuuden vuoksi kaiteesta kiinni raskaasti huokaisten.
Sitten rappusilta kuului askelia ja Liam käännähti salamannopeasti ääntä kohti. Hän näki vain tuntemattomia kasvoja. Vielä suurempi pettymyksen aalto pyyhkäisi hänen ylitseen saaden hänen sydämensä läpättämään harmista. 23:59:45.
"Hei", kuului ääni Liamin vierestä ja hän pelästyi viereensä ilmestynyttä huohottavaa, tummaa ja rikollisen hyvännäköistä Zaynia.
"Luulin että lähdit pois", Liam puuskahti sekavin tuntein. Pitäisikö olla onnellinen? Helpottunut? Ärsyyntynyt?
"En ikinä", Zayn pudisteli päätään. Alhaalla ja heidän takanaan ihmiset alkoivat laskea kymmenestä alapäin. "En jättäisi mun poikaystävää yksin uutena vuotena..", sana poikaystävä lämmitti Liamin jokaista sopukkaa, "...varsinkaan, kun mä rakastan sitä", Zayn sanoi haavoittuvaisella, mutta lämpimällä äänellä ja katsoi Liamia suoraa tummilla ja pohjattoman seksikkäillä silmillään. Hän haparoi arasti tämän kättä ja otti siitä kiinni.
"Mäkin rakastan sua", Liam ehti kuiskata ääni särkyen hieman kaikesta siitä, mitä hänen sisällään tällä hetkellä myllersi. Hänen ajatuksensa samenivat hieman.
"3... 2... 1... HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!", ihmiset hurrasivat.
Zayn vetäisi Liamin vyötäisistään kuumaan suudelmaan suoraan suulle. Hän painoi kehoaan lähemmäs poikaa ja veti tämän lantiota itseään vasten. Miten hän oli ikinä edes harkinnut luovuttamista? Nyt kun hän suuteli poikaa, elämänsä rakkautta, se kaikki tuntui erittäin kaukaiselta. Ja Liam tuntui niin oikealta.
Liam vastasi suudelmaan ja nojautui Zayniin päin, jos heidän välissään sattuisikin olemaan useita millimetrejä. Hän asetti kätensä tämän kaulaan tunteakseen Zaynin nopeasti hakkaavan pulssin, ja toisen käden tämän kasvoille eikä aikonut koskaan päästää irti.
"No, enpä kyllä odottanut tuota", kuului Niallin ääni useiden minuuttien jälkeen, mutta hän ei puhunut Liamista ja Zaynista, vaan katsoi heidän ohitseen. Kaksikko irrottautui toisistaan vain sen verran, että pystyivät katsomaan samaan suuntaan. Talon vierustalla istuvat Harry ja Louis näyttivät tekevän samaa, kuin Liam ja Zayn sekunteja aikaisemmin.
He suutelivat toisiaan kuin olisivat olleet naimisissa ikuisuuden. Kumpikaan ei epäröinyt tai näyttänyt kyseenalaistavan toimiaan. "No, enemmän tyttöjä mulle", Niall totesi ja Zayn nauroi.
Valkoinen ovi sulkeutui kolahtaen ja lukko napsahti kiinni heidän takanaan. Zayn painoi Liamin rajusti seinää vasten ja suuteli tätä kuin olisi odottanut ikuisuuden. Tänä yönä heitä ei häirittäisi.
Fin
YOU ARE READING
What It's Like For Day And Night
FanfictionHän ei kyennyt unohtamaan Zaynia – hänen yön värisiä hiuksiaan, tunteiden värittämiä silmiä, tuhannen kiitoradan pituisia silmäripsiä, vahvaa leukalinjaa, joka torjuisi vaikka spartalaiset, veitikkamaista tuhannen kilowatin hymyä ja pahan pojan pilk...