What It's Like For Day And Night

12

Muutaman päivän pysähdys kiertueella antoi pojille tilaisuuden vähän irrotella: lauantai-iltana he lähtivät hieman suuremman kaupungin yökerhoille.

Heidän musta autonsa lipui klubin VIP-puolen eteen ja pojat astuivat ulos kaupungin viileään yöilmaan. Basso kuului ulos kadulle ja sai kaikki virnistelemään. Kerrostalon kokoinen gorilla ovella päästi heidät sisään.

Klubilla värikkäät led-valot kiersivät kehää pyyhkien tanssivaa ihmismassaa ja melodiaton musiikki soi loppumattomana jatkumona. Pojat istuivat vapaaseen nahkaverhoiltuun loosiin ja Niall lähti hakemaan heille juotavaa. He silmäilivät ympärilleen ja kohtasivat useita uteliaita katseita, osa kuiskutteli toisilleen ja joku oli jo kaivanut kännykkäkameransakin esiin.

Hetken päästä Niall palasi tarjotin täynnä värikkäitä drinkkejä ja sateenvarjoja.

”Tuota, olikohan tuo nyt ihan tarpeellista”, Harry yritti pysyä vakavana katsellessaan sateenvarjoja ja muotoon jäädytettyjä jääpaloja.

”Mä varaan turkoosin”, Louis sanoi ja sieppasi pöydältä ohuen lasin. Muut pudistelivat huvittuneina päitään, mutta valitsivat itselleen juotavat.

Tunnin kuluttua musiikki oli jo sekoittunut led-valoihin ja juomien värikkäisiin hileisiin.

Aamulla Liam kömpi ylös liian pehmeästä sängystään. Päätä jomotti, vaikka hän ei eilen ollut juonut paljon, vai oliko? Joka tapauksessa pieneltä kankkuselta ei oltu vältytty. Poika tassutteli silmiään siristellen ulos huoneestaan kohti kahvipannua. Hän aukoi kaappeja ja löysi suodatinpusseja ja kahvinpuruja.

Muutaman minuutin kuluttua hän istui keittiön tason ääressä siemailemassa mustaa kahvia, sillä koko keittiön tapaisesta ei ollut löytynyt sokeria tai maitoa. Hän oli uppoutunut ajatuksiinsa, ja havahtui liikkeeseen silmäkulmassaan. Zaynin huoneesta astui ulos nuori nainen. Vaaleat pidennykset olivat hieman takussa naisen toivottomasta yrityksestä haroa niitä suoriksi huolimatta. Tällä oli päällään glittertoppi ja minishortsit, hän pyyhki levinneitä meikkejään ja toisessa kädessä roikotti hopeisia korkkareita. Hän sulki varovasti oven ja huomasi sitten Liamin katselevan häntä. Nainen nosti etusormensa huulilleen hiljaisuuden merkiksi ja hiippaili sitten ulos ovesta.

Koko maailma alkoi kieppua Liamin ympärillä. Huono olo voimistui satakertaiseksi ja hänen täytyi ottaa tukea pöydästä ettei putoaisi tuoliltaan. Ei kai? Ei hän voisi. Ei millään. Tunne oli samanlainen kuin hänen kuullessaan Perrien ja Zaynin kihlauksesta: yhtäkkiä millään ei ollut mitään merkitystä.

Zayn heräsi, kun hänen ovensa sulkeutui vaimeasti. Hän avasi raskaat silmäluomensa ja nousi vaivalloisesti ylös, puki housut ylleen ja raahusti ovelleen. Tarttuessaan ovenkahvaan, hän alkoi muistaa osia eilisillasta, mutta oli liian myöhäistä. Hän avasi oven vain kohdatakseen Liamin musertavan katseen, se salpasi Zaynin hengityksen. Epäusko, suru, pettymys ja puhdas viha eivät jättäneet tilaa anteeksipyynnöille tukkiessaan keuhkot.

Zayn avasi suunsa, mutta mitään ääntä ei tullut ulos. Hänen aukoessaan suutaan ja pudistellessaan päätään kuin säälittävä kala kuivalla maalla, Liam asetti käsi täristen kahvikuppinsa alas, nousi ylös silmät vedestä kimmeltäen ja käveli rauhallisesti huoneeseensa ennen kuin yksikään kyynel putosi maahan. Ovi sulkeutui hiljaa hänen perässään ja Zaynin huulilta kuului vain:

”Liam”.