What It's Like For Day And Night

9

Kiertue jatkui Australiaan viikkoja myöhemmin, ja pojat tapasivat vasta hotellilla. Tunnelma oli viileä, ainakin Liamin ja Zaynin kohdalla. Muut kolme odottivat enemmän tai vähemmän innolla kiertueen jatkumista. Zayn vilkuili salaa Liamia alta kulmain kun kukaan ei nähnyt, mutta ei kyennyt lukemaan tämän tunteita kuten ennen. Liam oli täysin ilmeetön, vaikka ennen kaikki hänen tunteensa olivat huokuneet yli tai ainakin ne olivat olleet aistittavissa. Zayn siis yritti keskittyä olemaan onnellinen hänen ja Perrien kihlauksesta. Kosimistilanne ei tosin ollut ollut kovinkaan juhlava. Heidän managerinsa oli näyttänyt heille jonkun los angelelaisen paparazzin ottamia kuvia ja ojentanut Perrielle sormuksen.

"Kuule, en usko että siitä on apua, jos menen kanssasi naimisiin", Perrie oli nälväissyt miehelle, joka oli tuhahtanut sarkastisesti, että hän ei kosinut naista vaan Zayn. Molemmat olivat istuneet hetken tyrmistyneen hiljaisuuden vallassa, kunnes manageri oli patistanut heidät ulos. Perrie ja Zayn olivat puhuneet asiasta, ja nainen oli vannonut, että kun sopimus managementin kanssa päättyy, hän voisi purkaa kihlauksen niin että Zayn ja Liam saisivat olla yhdessä. Poika oli todennut, ettei Liam todennäköisesti haluaisi tämän jälkeen enää koskaan kuullakaan Zaynista.

"Kaiken se kestää", Perrie oli muistuttanut, mutta Zayn oli jäänyt silti epäilemään.

Nyt Liam istui hotellihuoneen sohvalla ja tuijotti tyhjin silmin televisiossa pyörivää kuvaa. Muut pojat puhuivat parin päivän päästä pidettävästä keikasta ja siihen liittyvistä järjestelyistä, vaatetuksesta ynnä muusta turhasta. He olivat saapuneet Sydneyyn aikaisemmin, koska heillä oli muutama haastattelu seuraavina päivinä.

Sophia tekstasi Liamille jatkuvasti, vaikka Liam vastasi joka viestiin vain yhdellä tai kahdella sanalla joka kerta. Häntä ei huvittanut puhua naiselle, jonka jutut olivat turhanpäiväisiä ja epäkiinnostavia, silti Sophia vastasi jokaiseen viestiin. Liam ei suostunut katsomaan Zaynia, joka istui ruokapöydän tuolilla näpytellen puhelintaan, vaan piti katseensa tiukasti television ruudussa ja omassa puhelimessaan. Peli oli jo menetetty. Zayn rakasti Perrietä, siksi he olivat kihloissa. Koska Zayn rakasti Perrietä. Piste. Miksi Liamin sydän ei sitten ymmärtänyt sitä?

Liam pyöri koko yön sängyssään, eikä saanut silmällistäkään unta. Hän mietti Zaynia ja Perrietä ja Perrietä ja Zaynia ja Zerrietä. Hän mietti, mitä hänen ja Zaynin välillä oli tapahtunut vuosi sitten ja sen jälkeen New Yorkissa. Mitä se oli tarkoittanut vai oliko se tarkoittanut mitään. Hän mietti omia tunteitaan ja vertasi niitä Zaynin tunteisiin ja sai vastaukseksi plus miinus nolla.

Hän pohti kihlausta, ja mitä jos sitä ei olisi. Hän mietti ja murehti ja sääli itseään ja stressasi haastatteluista ja esityksistä ja kihlauksesta ja Zaynista ja tunteista ja murehti lisää toivoen pian turtuvansa siihen kaikkeen. Mutta ei hän turtunut. Tunnit kuluivat hitaasti ja tummaan kattoon Liam maalasi epätoivoisia mielikuviaan hänestä ja Zaynista yhdessä. Mielikuvia, joista ei koskaan tulisi totta.

Kun ensimmäisen aamuvirkun heräämisen äänet alkoivat kuulua asunnosta, Liam puki päälleen ja lähti ulos. Zayn ja Louis olisivat aamulla radiohaastattelussa, joten hänen ei täytynyt olla missään useaan tuntiin. Turvamies tuli hänen mukaansa. Tietysti. He menivät ulos takaovesta, fanien odottaessa hotellin edustalla. Kadut olivat onneksi aika tyhjiä tähän aikaan aamusta, vaikka siihen voi vaikuttaa sekin, että he kävelivät kaikkein syrjäisimpiä katuja. Turvamies ei puhunut mitään, ja se sopi Liamille paremmin kuin hyvin.

Kylmät tiiliseinät kohosivat sivuteiden varsilla, ja ne huokuivat viileyttä, jykevyyttä ja vakautta, joka häneltä itseltään puuttui kokonaan. Se rauhoitti Liamia hiukan, mutta viileys muistutti häntä Zaynista. Hetkeksi taka-alalle painuneet ongelmat ja tunteet palasivat nyt valtavana hyökyaaltona heidän astuessaan vilkkaammalle kadulle ja väänsivät Liamin vatsan möykyksi, joka kiristyi kiristymistään, ja Liamin täytyi ottaa tukea tiiliseinästä pysyäkseen pystyssä. Henkeään rajusti haukkoen hän tarrasi toisella kädellä vatsaansa, jonka viiltävä kipu säteili jokaiseen raajaan, ja toinen käsi haparoi tukea kiviseinästä.

Hänen vatsaansa kohdistuva kipu oli samaan aikaan pistävää, särkevää ja seisomisesta ei olisi puhettakaan. Mustat ja värikkäinä pyörivät pilkut sekoittivat Liamin näkökentän kun hänen polvensa pettivät hänen altaan. Mitä tapahtui? Poika ei ollut koskaan tuntenut mitään tällaista ja se väänsi hänen sisuskalujaan ulos.

"Herra Payne, oletteko kunnossa?" turvamies avasi ensi kertaa suunsa ja kuulosti hieman hätääntyneeltä, mikä ei rauhoittanut Liamin mieltä laisinkaan. Hän sai kuitenkin pudistettua päätään typerälle kysymykselle ennen kuin lysähti kadulle sikiöasentoon haukkoen katkonaisesti henkeään. Liamin silmissä välkkyi pisteitä, huolestuneita kasvoja joiden seassa pilkahtivat Zaynin kovat, mustat silmät, ennen kuin kaikki pimeni.