Aamuvarhaisella Niall tassutteli hiljaa hotellin huoneistossa ja hieroi silmistään unta pois. Hän istahti sohvan käsinojalle, haroi vaaleita hiuksiaan ja haukotteli leveästi. Hän päästi epämääräisen äännähdyksen noustessaan herättelemään muita. Poika koputti Louisin oveen ja kurkisti sisään; möykky sängyllä ähkäisi ja veti peittoa ylemmäs. Niall kohautti olkiaan ja herätti myös Harryn, joka murahdellen nousi istumaan ja jonka kiharainen hiuspehko sojotti kirjaimellisesti joka ilmansuuntaan. Hänenkin olettaisi olevan ensimmäisenä ylhäällä, niin kuin yleensä, keittämässä kahvia.
Seuraavaksi hän siirtyi Liamin ovelle, mutta kurkistaessaan sisään ei nähnyt ketään. Liam oli varmaan lähtenyt aamukävelylle tai jotain. No, hän herättäisi Zaynin ja tilaisi sitten aamupalaa. Niall siirtyi Zaynin ovelle, jonka takaa kuului äänekästä kuorsausta. Hän pudisteli päätään, koputti oveen ja kurkisti sisään. Siellä häntä kohtasi odottamaton näky: Zaynin sängyssä nukkui kyllä Zayn itse, mutta samassa sängyssä kuorsasi myös pörröpäinen Liam - no nyt löytyi hänkin. Zayn raotti silmiään, katsoi Niallia ja sanoi karhealla äänellä:
"No mitä?" Sitten hän huomasi irlantilaisen vilkuilevan vieressään tuhisevaa Liamia, joka alkoi jo pikkuhiljaa heräillä. Liamin pörheä hiuspehko ja tyynyn kuva poskessa olivat hellyttävä näky, mutta jos Zayn nyt silittäisi Liamin hiuksia ja suutelisi tätä poskelle, ei se ainakaan auttaisi asiaa. Kun hän katsoi jälleen ovelle, oli Niall kadonnut. Hän sulki oven ja nojasi selkänsä seinään, mitä oli juuri tapahtunut? Oikeastaan, mitä oli tapahtunut eilen illalla? Halusiko hän tietää? Zayn syöksyi ulos ovesta.
"Niall tää ei ole sitä miltä näyttää", hän selitti hädissään kuiskaten.
"Ai, no eipä tietenkään", Niall naurahti kiusaantuneesti.
"Mä voin selittää, mutta en tässä, tule tuonne", Zayn viittoi Niallia huoneeseensa ja hän valui sisälle Zaynin perässä. Hän siirsi katseensa sängyllä makaavaan Liamiin. Zayn alkoi hiljaa selvittää Niallille koko tarinaa Perriestä ja haastattelusta ja viime viikkojen tapahtumista valikoiden huolella vain ne yksityiskohdat, mitkä arveli Niallin tarvitsevan kuulla. Tarinan aikana Niallin epäuskoinen ilme vaihtui ihmetykseen ja siitä ymmärrykseen.
"Joten teillä ei ollutkaan riitaa, vaan..." Niall sanoi eikä näyttänyt osaavan päättää kumpaa katsoa epäuskoisemmin.
"Niin", Zayn sanoi hiljaa.
"Ja te kaksi olette...?" Niall osoitti molempia vuorotellen.
"Ei", sanoi Zayn.
"Joo", sanoi Liam samaan aikaan.
"Ei. Joo. Tai siis..." Zayn haroi hiuksiaan ja näytti ahdistuneelta.
"Se on hankalaa, koska juuri tämän takia Perrie on kuvioissa. Koska meidän sopimus kieltää tällaisen", Liam selitti ja viittoi itseään ja Zaynia viimeisen sanan kohdalla.
"Kai te tiedätte mitä tästä voi seurata, jos management saa tietää?" Niall kysyi huolestuneena. Juuri tämän takia kaikki pitivät Niallista: hän ei koskaan tuominnut, vaan yritti toimia järkevästi asioiden ollessa miten ne olivat.
"Joo", Liam sanoi vakavana.
"Mutta ei se saa", jatkoi Zayn.
"Meidän pitää kertoa muille", Niall totesi ja astui ovea kohti, mutta Zayn esti häntä kiirehtimällä hänen ja oven väliin:
"Ei", hän sanoi tiukasti, "eikä ole edes mitään mitä kertoa, koska, no... ei me varsinaisesti oikeastaan olla, tai, niin", Zayn sanoi uudelleen ja liikehti hermostuneesti välttäen katsekontaktia Liamiin. Niall sen sijaan loi katseensa häneen, joka taas tutki kiinnostuneena laminaattilattian puukuvioita.
YOU ARE READING
What It's Like For Day And Night
FanfictionHän ei kyennyt unohtamaan Zaynia – hänen yön värisiä hiuksiaan, tunteiden värittämiä silmiä, tuhannen kiitoradan pituisia silmäripsiä, vahvaa leukalinjaa, joka torjuisi vaikka spartalaiset, veitikkamaista tuhannen kilowatin hymyä ja pahan pojan pilk...