What It's Like For Day And Night

7

Salamavalot välkkyivät ja toimittajien äänet saostivat ilmaa.

"Hymyile!"

"Katso tänne!" Punaisella matolla oli niin sanotusti tunkua, kun kaikkien viiden pojan perheet ja tyttöystävät olivat saapuneet Lontooseen katsomaan 1D3D maailman ensi-iltaa. Niall ja Harry perheineen kävelivät etunenässä. Louis ja Eleanor loistivat täydellistä parisuhdettaan kameroille. Zayn ja Perrie säihkyivät heidän kannoillaan ja Liam Sophian kanssa viimeisenä.

Kaksi päivää ennen ensi-iltaa Liam oli saanut managementilta äkäisen puhelun ja käskyn tulla toimistolle. Seuraavana päivänä heidän managerinsa oli näyttänyt hänelle kuvia, jotka oli otettu reilu viikko sitten Los Angelesissa heidän hotellinsa viereisellä kujalla. Vaikka valotus oli huono, kuvista tunnisti selvästi Liamin ja Zaynin. Kuvat olisivat raskauttavia, jos joku epäilisi jotain.

"Ei me tehty mitään", Liam puolusteli, ja sehän oli totta.

"Ettepä tietenkään, satutko tietämään, kuinka paljon resursseja meidän täytyi käyttää maksaaksemme tuo typerä paparazzi hiljaiseksi? Hän oli kuullut joka sanan pikku keskustelustanne", manageri vaahtosi ja Liamilla nousi pala kurkkuun. Hän muisti kyllä joka sanan, joita ei ollut useaa.

"Mutta eihän me edes puhuttu mitään, mikä olisi viitannut mihinkään", Liam väitti.

"No, se kuvaaja osasi kyllä värittää kuulemaansa niin kiitettävästi, ettei ole väliä olisitteko puhuneet joulukuusista, koska hän olisi kertonut tarinansa medialle, ja media uskoo aina", manageri nyki kaulustaan ja suki hermostuneena harvoja hiuksiaan. "No, oli miten oli, meidän täytyi ryhtyä toimiin. Vaientaaksemme epäilijät, haluankin nyt esitellä sinulle erään henkilön", mies sanoi ja huokasi raskaasti päätään pudistellen. Liam tajusi miksi hän oli täällä, hänelle haluttiin tutustuttaa uusi tyttöystävä. Tämän tempun hänkin tiesi.

"Ai niin kuin Zaynille esiteltiin Perrie?" Liam kysyi ja manageri jähmettyi sijoilleen noustessaan sohvalta. Hänen kasvoillaan välähti kysymys, ihmetys, muutama muu selvittämätön kasvon nykiminen ja lopulta harmitus.

"Ai, sä tiedät siitä", mies sanoi ja Liam arveli parhaaksi olla kertomatta, että myös Niall tiesi siitä, joten tyytyi vain nyökkäämään. "Mutta siinähän kävi hyvin..., lopulta", manageri sanoi ja hänen huulilleen hiipi itsetyytyväinen hymy tämän noustessa sohvalta.

"Miten niin hyvin?" Liam kysyi, vaikka luuli tietävänsä, mitä mies tarkoitti; Zaynhan oli sanonut olevansa rakastunut Perrieen. Muisto vihlaisi vatsanpohjaa, mutta Liam yritti pitää kasvoillaan kohteliaan uteliaan ilmeen.

"Ai, etkö ole vielä kuullut? Zayn kosi Perrietä", managerin hymy levisi entisestään. Tummat pisteet ilmestyivät Liamin näkökenttään. Henki salpautui ja valtava huonovointisuuden hyökyaalto pyyhkäisi hänen ylitseen saaden hänet tarraamaan sohvan käsinojasta pysäyttääkseen kieppuvan maailman, johon sekoittui managerin tahmea hymy ja Zaynin sanat: "Mä olen rakastunut Perrieen... en suhun... en suhun... e n s u h u n..." Liam veti syvään henkeä, eikä tiennyt, oliko aikaa kulunut muutama minuutti vai pari tuntia.

"Joka tapauksessa, haluan esitellä sinulle Sophian, teillä kahdella varmasti klikkaa", sanoi manageri ja naurahti omalle sanavalinnalleen. Hän käveli ovelle ja avasi sen. Hetken päästä sisään astui noin 170-senttinen pitkäsäärinen nainen.

"Annan teille hieman kahdenkeskistä aikaa", mies sanoi, katsoi merkitsevästi Liamia niin kuin säästäisi kaikilta aikaa, jos poika vain suoraa päätä kosisi sisään astunutta tuntematonta naista. Sitten mies katosi ovesta sulkien sen perässään. He olivat kahden huoneessa.

"Moi", nainen sanoi ja Liam nyökkäsi yrittäen hymyillä kohteliaasti. Hän vastasi tervehdykseen ja odotti, että nainen istui.

"Mä olen Sophia", Sophia sanoi.

"Liam", Liam vastasi. Sophialla oli siniset hieman löysät pillifarkut, mustat tennarit, valkoinen pellavapaita, jossa oli nappeja ja pieni tasku, metsänvihreä maihinnousutakki ja suorat ruskeat hiukset. Hän oli ihan nätti. Tai riippuu minkälaisista naisista pitää. Jos pitää naisista.

"Tuota... tiedätkö miksi sä olet täällä?" Liam uteli varovasti lyhyen hiljaisuuden jälkeen. Sophia nyökkäsi:

"Koska mun pitää esittää sun tyttöystävää, ettei kaikki luulisi että sä olet homo ja sen lisäksi sun poikaystävä on kihloissa", hän sanoi kevyesti kuin olisi puhunut säästä tai siitä, mitä söi tänään aamiaiseksi. Tosin hänen vartalonsa puolesta Liam olisi voinut vannoa, ettei Sophia syönyt aamupalaa laisinkaan. Jos hän nyt ylipäätään söi. Ehkä Nutriletteja.

Liam kuitenkin nyökkäsi hieman ja vaipui ajatuksiinsa. Lopulta hän ja Sophia alkoivat jutella jotain, turhanpäiväistä. Nainen oli loppujen lopuksi ihan mukava; mutta vaikka hän vaihtaisi Nutrilettinsa perunalastuihin, ei hän voisi koskaan täyttää mustaa aukkoa Liamin sydämessä, jonka Zayn oli sinne jättänyt. Dramaattista.

Nyt punaisella matolla Liam ja Sophia kävelivät käsi kädessä hymyillen kameroille. Sophia näytti osaavan homman, lisäksi hän oli hyvännäköinen vartaloa myötäilevässä mekossaan, ja Liam olisi voinut olla ihan onnellinen hänestä, ehkä vuosi sitten, mutta nyt hän vain alitajuisesti ohitti naisen suklaanruskeat silmät ja sirot jäsenet. Hän ei saanut katsettaan irti Perrien vasemmassa nimettömässä komeilevasta timanttisormuksesta. Hän ei siltikään halunnut uskoa sitä.

Zayn ja Liam eivät puhuneet koko iltana, eivät edes katsoneet toisiaan. Elokuva kiisi Liamin silmien edessä, mutta kaksi tuntia puuroutui tyhjään olemattomuuteen, mikä kiteytyi tuohon pieneen typerään timanttisormukseen.